Omaishoitajien työhönpaluun prosessit : Kokemuksia työhönpaluusta hoitojakson jälkeen

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa käsiteltiin työikäisten omaishoitajien työhönpaluun prosesseja heidän kokemustensa kautta. Pyrkimyksenä oli selvittää omaishoitajana toimineiden henkilöiden kokemuksia siitä, miten omaishoitojakso määritti heidän elämäänsä jakson aikana ja sen jälkeen. Vaativa omaishoitajuus edellyttää siirtymistä osa-aikaiseen työhön tai työelämästä kokonaan poisjättäytymistä. Omaishoitojakson jälkeen omaishoitajien on löydettävä paikkansa työelämässä uudelleen. Työhönpaluuseen liittyy haasteita. Näiden haasteiden selvittäminen on tärkeää, jotta omaishoitajien työhönpaluuta voitaisiin tukea heidän tarpeitaan vastaavasti. Omaishoitajuus koskettaa pääsääntöisesti naisia, joten tutkimuksessa taustoitettiin naisvaltaisten alojen työelämän, työurien ja palkkauksen lainalaisuuksia.

Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen. Aineistona oli kolmen omaishoitajan haastattelu. Haastatellut olivat omaishoitajia, jotka olivat palanneet työelämään vuosia kestäneen omaishoitojakson jälkeen. Haastattelut olivat puolistrukturoituja ja ne analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimuksessa tarkasteltiin omaishoidon vaikutusta työhön ja työhönpaluuseen. Tämän tutkimuksen mukaan omaishoitojakso vaikutti omaishoitajien sopeutumiseen takaisin työelämään. Haasteina koettiin työn rytmiin tottumattomuus, huoli oman osaamisen hiipumisesta ja työmotivaation heikkeneminen. Työmotivaatioon vaikutti myös työnantajan varautunut suhtautuminen. Työnantajat tukivat työelämään paluuta muokkaamalla työtehtäviä, joustamalla työajoista, etätyömahdollisuudella ja ymmärtäväisyydellä. Omaishoitojakso vaikutti omaishoitajien yhteiskuntaan kiinnittymiseen. Omaishoitajat kokivat syrjäytyneensä yhteiskunnasta hoivan sitovuuden vuoksi ja tukiresurssien riittämättömyyden vuoksi. Myös torjunnan kokemukset omaishoitotuen hakemisessa vaikuttivat negatiivisesti omaishoitajien yhteiskuntaan kiinnittymiseen. Tutkimuksessa nousi esille omaishoitajien kokemus heitä kohtaan osoitetusta arvostuksesta. Omaishoitajat kokivat yhteiskunnallisen arvostuksen olevan puutteellista, mikä heikensi omaishoitajien työhyvinvointia. Tutkimuksessa tuli esiin lisäksi omaishoidon vaikutus jaksamiseen. Jaksamiseen vaikutti heikentävästi hoivan sitovuus, omaishoitaja-vapaiden riittämättömyys ja huoli taloudellisesta pärjäämisestä.

Tulosten perusteella omaishoitajat tarvitsisivat enemmän tukea. Omaishoitajien hyvinvoinnin kannalta tärkeänä voidaan nähdä omaishoitajien pysyminen kiinnittyneenä yhteiskuntaan. Omaishoitajien yhteiskuntaan kiinnittymiseen ja jaksamiseen voisivat vaikuttaa omaishoitopalvelujen lisäresurssit. Yhteiskunnallisen arvostuksen lisääminen voisi osaltaan parantaa omaishoitajien hyvinvointia. Yhteiskunnallista arvostusta voisi lisätä omaishoitajien työn esilletuominen. Työhönpaluussa omaishoitajien työhyvinvointia voisi lisätä työnantajien tietämys omaishoitajien työhönpaluuseen liittyvistä haasteista, jotta tuen tarpeisiin voitaisiin vastata paremmin.