Sota muualla, mutta Suomen kautta: Vertaileva kehysanalyysi Krimin kriisin ja Ukrainan sodan käsittelystä Helsingin Sanomien pääkirjoituksissa vuosina 2014 ja 2022

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan, miten Helsingin Sanomat esitti pääkirjoituksissaan Krimin kriisiä vuonna 2014 ja Ukrainan sotaa vuonna 2022. Venäjä on suorittanut Krimin kriisistä lähtien sotatoimia Ukrainan alueella jo 10 vuoden ajan. Vaikka tutkielmassa käsitellyt konfliktit ovat virallisesti osa samaa tapahtumien jatkumoa, käsiteltiin niitä aikanaan myös suomalaisessa mediassa hyvin eri tavalla.

Olen ottanut tutkielmassa tarkasteluun kummankin konfliktin ensimmäisen viikon aikana Helsingin Sanomissa kirjoitetut pääkirjoitukset. Tarkastelen aineistoani kehystämisen ja sotajournalismin teoreettisessa viitekehyksessä. Tutkimukseni on laadullinen ja aineistolähtöinen, ja pohjautuu kehysanalyysiin. Tässä kehysanalyysissä pyrin löytämään, millaisia valintoja Helsingin Sanomat on tehnyt pääkirjoituksissaan, jotka edustavat lehden virallista linjaa. Tutkimuskysymykseni on, miten Krimin miehityksen ja Ukrainan sodan ensimmäisen viikon kehystykset eroavat toisistaan. Tarkastelen tutkielmassa myös, mitä näistä kehyksistä ilmenee.

Ukrainan sodan 2022 aikana kirjoitettuja pääkirjoituksia oli julkaistu 17 kappaletta ja Krimin kriisin 2014 aikana kahdeksan. Pyrin löytämään käsittelemästäni aineistosta pääkehykset, jotka ilmenivät molempien konfliktien aikana kirjoitetuissa pääkirjoituksissa. Näitä pääkehyksiä löytyi neljä kappaletta: talous-kehys, energiayhteistyö-kehys, Suomi-kehys ja Putin-kehys.

Vaikka kehysten määrät erosivat konfliktien kohdalla toisistaan, oli Suomi-kehys niistä selkeästi laajin. Yhteensä sitä esiintyi 13 pääkirjoituksessa. Tutkielmasta selvisikin, kuinka paljon sekä Ukrainan sotaa että Krimin kriisiä esitettiin juuri Suomen kautta. Sekä talouskysymykset että esimerkiksi sotatoimet kehystettiin helposti sen kautta, mitä vaikutuksia niillä voisi olla Suomeen. Itse Ukrainan käsittely jäi kummankin konfliktin kohdalla vähemmälle. Oleellinen jatkokysymys tämän tutkielman pohjalta olisikin, vaikuttaako konfliktien esittäminen juuri Suomen näkökulmasta ihmisten haluun auttaa konfliktin kohteena olevia maita. Jatkossa voisi olla myös kiinnostavaa selvittää, onko vastaavanlaista ilmiötä havaittavissa myös muiden journalismin lajityyppien kohdalla, vai kohdentuuko Suomen kautta kehystäminen nimenomaan pääkirjoituksiin.