Tehdäänkö lakeja tiedolla: Tieto ja sen vuorovaikutus ongelmien ja ratkaisujen kanssa valtioneuvoston lainvalmisteluprosessissa

Abstract

Suomen julkishallintoa riivaa hankala niukkojen resurssien ja pirullisten ongelmien yhtälö. Yksi tapa pyrkiä ratkaisemaan yhtälöä on etsiä keinoja tehdä yhteiskunnallisiin ongelmiin paremmin pureutuvia päätöksiä. Tiedon hyödyntäminen systemaattisesti mahdollistaa parempien ja perustellumpien päätösten tekemisen, mikä taas mahdollistaa kansalaisten palvelemisen laadukkaammin ja resurssitehokkaammin. Näistä lähtökohdista lähdin tutkimaan strategisen tason tietopohjaista päätöksentekoa kohteena valtioneuvoston lainvalmisteluprosessi. Tavoitteena oli selvittää, millaista tietoa valtioneuvoston lainvalmisteluprosessissa esiintyy, ja millainen on tiedon sekä ongelmien ja ratkaisujen suhde. Suomessa valtion strategisen tason tietopohjaista päätöksentekoa on tutkittu vähän, eikä lainkaan minun tutkimukseni näkökulmasta.

Tutkimukseni aineisto kerättiin haastattelemalla valtioneuvoston korkeissa asiantuntija- ja johtotehtävissä toimivia virkamiehiä. Haastatellut toimivat joko suoraan lainvalmistelun parissa tai suoraan tiedolla johtamisen parissa. Aineistonkeruumenetelmänä toimi teemahaastattelu, ja kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti.

Tutkimukseni löydökset koskevat tietoa, sen vuorovaikutusta ongelmien ja ratkaisujen kanssa sekä vuorovaikutukseen vaikuttavia ihmiskohtaisia ja sosiaalisia tekijöitä. Tiedon osalta keskeinen löydös on, että lainvalmistelussa hyödynnetty määrällinen tieto vaikuttaisi olevan yleisesti korkeamman jalostusasteen tietoa kuin hyödynnetty laadullinen tieto. Tiedon löydettiin vuorovaikuttavan ongelmien ja ratkaisujen kanssa. Vuorovaikutus on prosessinäkökulmasta tarkasteltuna monivaiheinen ja epäselvä prosessi. Tiedon ja ongelmien vuorovaikutuksen osalta selvisi, että ongelmien määrittely tapahtuu pääosin irrallaan lainvalmisteluprosessista. Tällöin poliittiset tietoprosessit korostuvat ongelmia määriteltäessä. Ihmiskohtaiset tekijät muokkaavat tiedon sekä ongelmien ja ratkaisujen vuorovaikutusta. Ihmiseltä vaaditaan ilmiötä ja tietoa koskevaa ymmärrystä. Lisäksi sosiaaliset tekijät muokkaavat vuorovaikutusta. Monimutkaiset sosiaaliset prosessit muovaavat lainvalmistelun politisoituneisuuden astetta, mutta myös ongelmien kompleksisuuden astetta. Poliittiset intressit ohittavat ajoittain hallinnolliset intressit, mikä aiheuttaa tiedon roolin heikentymistä tai vinoutumista. Ongelmien kompleksisuuteen reagoidaan pyrkimällä hankkimaan enemmän ja moninaisempaa tietoa.

Tutkimus osoitti strategisen tason tietopohjaisen päätöksenteon olevan ennen kaikkea sotkuinen prosessi, jota ei ole mahdollista mallintaa täsmällisesti. Tutkimus toi kuitenkin käsitystä tiedon sekä ongelmien ja ratkaisujen vuorovaikutuksen suurista linjoista, mikä osaltaan mahdollistaa lainvalmisteluprosessin kehitystarpeiden tunnistamisen. Jatkotutkimustarpeet koskevat muun muassa poliittisten tietoprosessien tutkimista sekä tietopohjaisen päätöksenteon edellyttämien kompetenssien tutkimista.