Sukupuolen yhteys ongelmapelaamiseen : Digitaalisen pelaamisen kokeminen henkilökohtaisena ongelmana ja digipeliriippuvuuden tunnuspiirteet

Abstract

Digitaalisten pelien, eli tietokoneella, pelikonsoleilla tai mobiililaitteilla pelattavien pelien, pelaaminen on lisääntynyt huomattavasti 1990-luvulta alkaen, ja tällä hetkellä suurimmalla osalla suomalaisista on jonkinlaista kokemusta digitaalisten pelien pelaamisesta. Tämän kehityksen myötä myös ongelmapelaaminen ja digipeliriippuvuus ovat nousseet merkittäviksi ja ajankohtaisiksi yhteiskunnallisiksi ilmiöiksi. Digitaalisten pelien pelaaminen mielletään usein nuorten miesten harrastukseksi, ja pelaaminen onkin sukupuolittunutta, mutta sukupuolten välinen ajankäytöllinen ero digitaalisten pelien pelaamisessa on kaventunut, ja pelaajien keski-ikä on nousujohteinen.

Tutkielmani tavoitteena on lisätä ymmärrystä ongelmapelaamisesta sukupuolittuneisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastelen sukupuolen yhteyttä ongelmapelaamiseen sekä digitaalisen pelaamisen henkilökohtaisena ongelmana kokemisen että Maailman terveysjärjestö WHO:n määrittelemien digipeliriippuvuuden tunnuspiirteiden kautta. Kyseiset tunnuspiirteet ovat heikentynyt kyky kontrolloida pelaamista, pelaamisen priorisoiminen siten, että se menee muiden mielenkiinnonkohteiden ja päivittäisten toimien edelle ja pelaamisen jatkaminen negatiivisista seurauksista huolimatta. Tutkimuskysymykseni ovat: ”Miten digitaalisen pelaamisen kokeminen henkilökohtaisena ongelmana jakautuu sukupuolen mukaan?” ja ”Miten digipeliriippuvuutta indikoivat tunnuspiirteet ilmenevät sukupuolen mukaan?”. Aineistonani toimii Pelaaminen, työ ja terveys -kysely 2022 (FSD3673), ja analyysimenetelmänä käytän ristiintaulukointia.

Tutkielman tulokset osoittavat, että useampi suomalainen mies kuin nainen kokee pelaamisensa ongelmana usein tai aina, kun taas useampi nainen kokee pelaamisensa ongelmana joskus tai ei lainkaan. Digipeliriippuvuutta indikoivia tunnuspiirteitä ilmenee enemmän miehillä kuin naisilla. Valtaosa sekä naisista että miehistä ei koe pelaamistaan ongelmana eikä heillä ilmene digipeliriippuvuutta indikoivia tunnuspiirteitä. Erot sukupuolten välillä ovat pieniä, mutta tilastollisesti merkitseviä. Tuloksiin vaikuttavat tekijät voivat liittyä naisten vähäisempään ja pirstaleisempaan vapaa-aikaan ja pelaamisaikaan, naisten marginalisoituun asemaan pelikulttuureissa ja naisten ja miesten erilaisten pelityyppien suosimiseen. Tulokset vahvistavat aiemmistakin tutkimuksista saatua tietoa ongelmapelaamisesta sukupuolittuneena ilmiönä.