Afrikan alueen representaatiot toimintapoliittisessa kontekstissa : Narratiivinen analyysi EU:n Afrikka-strategiasta vuodelta 2020

Abstract

Toimintapoliittisten ohjelmien keskeisiä osia ovat: ongelmien määrittely, toimintaehdotukset ja kuvaukset tavoitetiloista. Toimintaehdotuksien lisäksi myös ongelmien ja tavoitetilojen määrittely tapahtuu sosiaalisessa prosessissa. Ohjelmat heijastavat, muodostavat ja uusintavat sosiaalista todellisuutta. Euroopan unionin (EU) Afrikka-strategia vuodelta 2020 on positiiviseen transformaation tähtäävä poliittinen ohjelma, jossa määritellään ongelmat, ratkaisut ja tavoiteltu lopputulos. Kyseessä on poliittinen viitekehys, jonka tarkoitus on yhtenäistää ja syventää EU:n yhteisyötä afrikkalaisten kumppanien kanssa. Strategian lähtökohtana on kunnianhimoinen tavoite luoda koko Afrikan aluetta koskeva poliittinen viitekehys. Nimityksellä ”Uusi Afrikka-strategia” viitataan konkreettisesti Euroopan komission 9.3.2020 julkaisemaan asiakirjaan: ”Yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle: Tavoitteena kokonaisvaltainen EU–Afrikka-strategia”. Vaikka strategian laadintaan liittyi tiivis yhteistyö Afrikan unionin (AU) kanssa, niin se on ensisijaisesti Euroopan komission laatima ja eurooppalaisille päätöksentekijöille suunnattu. Asiakirja on tutkielman primääriaineisto, ja sen sisältämät representaatiot Afrikasta muodostavat tutkimuskohteen. Afrikan manner on ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti monimuotoinen, mikä jää usein huomioimatta, jos Afrikkaa pidetään yhtenä kokonaisuutena. Staattista, ennalta annettuihin rajoihin perustuvaa, aluekäsitystä on kriittisessä poliittisessa maantieteessä pidetty yksinkertaistavana näkökulmana. Mittakaavaltaan hyvin erilaisia alueita voidaan pitää vuorovaikutussuhteisiin perustuvina ja sosiaalisesti konstruoituina. Alueet eivät ole pysyviä vaan muuttuvia. Sosiaalista vuorovaikutusta korostavasta näkökulmasta alueen muodostuminen on jatkuvasti käynnissä oleva prosessi. Alueet muodostuvat yhtäaikaisessa materiaalisessa, diskursiivisessa ja narratiivisessa prosessissa. Konventionaalinen käsitys Afrikasta, mantereen rajoihin perustuvana alueena, on lähtökohtaisesti staattinen. EU:n Afrikka-strategia uusintaa käsitystä Afrikasta kiinteänä rajoihin perustuvana kokonaisuutena, ja on siten osa alueen muodostumisen prosessia. Toimintapolitiikkaa on tutkittu narratiivisella lähestymistavalla, joka perustuu ajatukseen kerronnallisesta muodosta tapana jäsentää, välittää ja merkityksellistää tietoa. Aluepolitiikassa toimintapoliittiset asiakirjat ovat osa yleisempää alueen muodostumisen prosessia. Alue muodostuu alueen sisäisten ja ulkoisten toimijoiden keskinäisessä vuorovaikutusprosessissa. Harvalla on kattavaa tietoa Afrikasta, alueen suuri koko muodostaa jo itsessään tiedollisen haasteen. Tämän vuoksi strategia vaikuttaa merkittävästi siihen, millaiseksi eurooppalaiset poliittiset päätöksentekijät mieltävät Afrikan ja sen ongelmat. Analysoin tutkielmassa EU:n uuden Afrikka-strategian sisältämiä representaatioita Afrikasta käyttämällä narratiivista menetelmää. Tutkin asiakirjaa holistisesta näkökulmasta, vertaamatta sitä muihin vastaaviin asiakirjoihin. Tarkastelin erityisesti tarinatiloja, toimijoita, ongelmien määrittelyä ja tavoitetilaa. Tutkimalla näitä toimintapoliittisen tarinan osia, asiakirjasta löytyi Afrikan representaatioita, jotka uusintavat kuvaa Afrikasta homogeenisenä kokonaisuutena. Merkittävin yhdenmukaistava narratiivi on Afrikan esittäminen toimijana. Muita keskeisiä homogeenisyyttä korostavia representaatioita löysin aihealueista luonto, julkishallinto, väestö ja muuttoliike. Narratiivi, jossa konfliktit esitetään pelkästään valtioiden sisäisinä, korostaa myös käsitystä alueen homogeenisestä luonteesta. Tarina muodostuu lopullisesti kertojan ja yleisön vuorovaikutuksessa. Afrikkaa yksinkertaistava toimintapoliittinen tarina saatetaan ymmärtää jatkumona aiemmille yksinkertaistaville representaatioille, jolloin positiivinen sisältö ei välttämättä kumoa aiempaa negatiivista sisältöä.