“You have to live here, you know, to kind of understand” : Vaihto-opiskelijoiden pienoiskulttuuri ja kohtaamiset suomalaisen kulttuurin kanssa

Abstract

Kansainvälistyminen on suuri trendi, johon kannustetaan myös korkeakouluopinnoissa esimerkiksi vaihto-opiskelun kautta. Vaihto-opiskelulla tarkoitetaan määräaikaista opiskelua toisessa maassa. Vaikka vaihto-opiskelu on yksi korkeakoulujen suosituimmista kansainvälistymisen muodoista, ja siihen on liitettävissä useita viestinnän ilmiöitä, sitä on tutkittu Suomessa viestinnän alalla melko vähän. Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata, millainen pienoiskulttuuri vaihto-opiskelijoille muodostuu symbolisessa konvergenssissa ja kohtaamisissa suomalaisen kulttuurin kanssa.

Tutkielman teoreettisen pohjan muodostavat symbolisen konvergenssin teoria ja pienoiskulttuurin käsite. Tutkielmaa varten haastateltiin kolmea vaihto-opiskelijaryhmää, joissa jokaisessa oli kolme opiskelijaa. Ryhmän jäsenet olivat ystäviä keskenään. Haastattelut toteutettiin englannin kielellä. Ryhmät koostuivat eri kansallisuuksia ja aloja edustavista opiskelijoista, jotka suorittivat vaihto-opintojaan Tampereen yliopistossa syksyllä 2023. Litteroiduista haastatteluista ja videomateriaalista analysoitiin laadullisin keinoin ryhmän fantasiointia sekä heidän käsityksiään ryhmän tavoista ja rooleista ja suomalaisesta kulttuurista.

Tulokset osoittavat, että vaihto-opiskelijoiden pienoiskulttuurit perustuvat vaihtokokemukseen, ne ovat lujia ja sopeutumista edistäviä, ja ne saavat vaikutteita ympäröivästä kulttuurista. Vaihto-opiskelijat kuvasivat omia pienoiskulttuurejaan itsekin tiiviiksi ja sopeutumista edistäviksi. Pienoiskulttuurin piirteisiin vaikuttaa esimerkiksi vaihtojakson olosuhteet, kuten oleskeluajan rajallisuus ja tuutoritoiminta. Fantasiateema-analyysin tuloksien mukaan vaihto-opiskelijoiden kuusi fantasiateemaa jaettiin ryhmäkulttuurin, vaihto-opiskelijuuden ja suomalaisen kulttuurin fantasiatyypeihin, jotka täyttävät sopeutumisen ja identifioitumisen tarpeita. Vaihto-opiskelijoiden ryhmäidentiteetti perustuu vaihto-opiskelijuuteen, eikä esimerkiksi kansallisuuksiin. Ryhmäidentiteetin kehittymistä edistää suomalaisten ja kansainvälisten opiskelijoiden välille kuvattu ”me ja ne”-jako.

Tutkielma tuottaa uutta arvokasta tietoa vaihto-opiskelijoiden keskinäisestä ryhmäviestinnästä ja heidän vuorovaikutuksestaan suomalaisten kanssa. Jatkossa tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi kansainvälisten opiskelijoiden tuutoroinnissa. Sekä vaihto-opiskelijoiden että kansainvä listen tutkinto-opiskelijoiden kohdalla on kiinnitettävä erityistä huomiota sopeutumisen tukemiseen, sillä opiskelijat selkeästi pyrkivät myös itse omissa ryhmissään täyttämään tätä tarvetta. Jatkossa olisi antoisaa tutkia vaihto-opiskelua lisää Suomen kontekstissa, erityisesti korkeakouluissa.