Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset ja resilienssin edistäminen toimitusketjuissa

Abstract

Kansainväliset toimitusketjut ovat monimutkaisia, verkottuneita ja alttiita mitä moninaisimmille häiriöille. Näihin häiriöihin on yrityksissä pitkään varauduttu niiden tunnistamiseen ja kvantifiointiin perustuvin riskienhallinnan menetelmin. Toimitusketjujen viime vuosien häiriötilanteet, kuten Covid-19 pandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, ovat häiriöineen olleet poikkeuksellisen laajoja sekä pitkäkestoisia, osoittaen perinteisen riskienhallinnan riittämättömäksi. Entistä laajemmin vaikuttavat, pitkäaikaisemmat häiriötilanteet vaativat organisatorista resilienssiä. Resilienssi viittaa yrityksen kyvykkyyteen toimia häiriön aikana, palautua häiriöstä ja parantaa toimintaansa häiriön yhteydessä. Tämän kandidaatintyön tavoitteena oli luoda käsitys Ukrainassa käytävän sodan vaikutuksista toimitusketjuihin sekä keskeisistä toimitusketjujen resilienssin edistämisen keinoista. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja vastauksia tutkimuskysymyksiin haettiin vertaisarvioiduista tieteellisistä artikkeleista. Resilienssiä tarkasteltiin painottaen aihepiirin tunnistetuimpia artikkeleita, kun taas Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksia tarkastellessa olennaisimpina kriteereinä olivat artikkelin ajankohtaisuus ja käytännönläheisyys. Artikkelien ohella on työn johdannossa käytetty lähteenä myös yhtä ajankohtaista Suomen Pankin blogijulkaisua. Työ etenee aiheen alustuksen ja taustoittavan teorian (luvut 1-2) kautta tuloslukuihin, joissa ensin tarkastellaan sodan vaikutuksia kokonaisuutena (luku 3) ja sen jälkeen kirjallisuudesta poimittuja resilienssin edistämisen keinoja ja niiden sopivuutta sotatilanteeseen (luku 4). Keskeinen ero sotatilanteen ja normaaliolojen häiriöiden välillä on tahallisuus, mikä Ukrainassa on näkynyt esimerkiksi suorina iskuina tuotantolaitoksia ja infrastruktuuria vastaan. Näin ollen uhkaympäristö poikkeaa huomattavasti normaalioloista, ja siten vaatii myös erilaisia resilienssin edistämisen keinoja. Työssä tunnistetaankin muun muassa toiminnan hajauttaminen, vaihtoehtojen laajuus ja kumppanuussuhteiden laadinta hyödyllisiksi resilienssin edistämisen keinoiksi. Sotatilanteessa hyödyllisen resilienssin luomisen ja ylläpitämisen, etenkin toiminnan hajauttamisen, todetaan olevan normaalioloissa kallista, ja sen hyötyjen vaikeasti mitattavissa. Yritykset kykenevät kuitenkin jo vähin varoin parantamaan resilienssiään ainakin immateriaalisin keinoin, kuten henkilöstöään kouluttamalla ja työkulttuuriaan muuttamalla. Yritysten on tärkeää tunnistaa resilienssin hyödyt dynaamisena toimitusketjun kyvykkyytenä ja kilpailutekijänä myös rutiininomaisen toiminnan aikana. Yritysten päätöksenteossa tulisi osata huomioida entistä paremmin myös talousmittareiden ulkopuoliset tekijät, minkä tutkiminen jäi tämän työn ulkopuolelle. Resilienssin edistämisen keinot voivat teknologian kehittyessä muuttua, ja resilienssin arvon mittaamisesta voi esimerkiksi tekoälyn ja digitaalisten kaksosten avulla tulla helpompaa. Tutkimus teknologisen kehityksen vaikutuksista jäi tämän työn ulkopuolelle, mutta on mielenkiintoinen aihe tutkimukselle. Jatkotutkimusta sopisi tehdä myös sodan pitkittyessä selvemmin havaittavista, pitkäkestoisista sodan vaikutuksista globaaleihin toimitusketjuihin sekä Ukrainassa toimiviin yrityksiin.