Impact of different cofactors on naturally acquired human papillomavirus antibody levels among unvaccinated pregnant women
Kirjavainen, Laura (2024)
2024
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405065466
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405065466
Tiivistelmä
Ihmisen papilloomavirukset (HPV, human papillomavirus) ovat yleisiä sekä seksuaali- että ei-seksuaaliteitse tarttuvia virusinfektioita. Kroonisten HPV-infektioiden on todettu lisäävän riskiä erityisesti kohdunkaulan, mutta myös suun ja kaulanalueen syöville. Kohdunkaulan ja suun HPV-infektioiden luonnollista taudinkulkua ja siihen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu laajalti, mutta riskitekijöiden vaikutusta luonnollisiin HPV-infektion vasta-ainetasoihin tiedetään vielä vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella eri riskitekijöiden vaikutusta HPV:n luonnollisiin vasta-ainevastetasoihin kuuden vuoden seurannan aikana.
Tutkimusaineisto koostui raskaana olevista naisista, jotka osallistuivat suomalaiseen HPV-perhekohorttitutkimukseen vuosien 1998–2007 välillä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ja Turun Yliopistossa. Osallistuvista naisista ei kukaan ollut saanut HPV-rokotetta. Naisilta kerättiin sekä genitaalien että suun alueelta harjanäytteet HPV-genotyypitystä varten; ja verinäytteet HPV-serologiaa varten tutkimuksen alussa sekä 12, 24, 36 ja 72 kuukauden seurantakäynneillä. Vasta-aineet määriteltiin HPV-genotyyppien 6, 11, 16, 18 ja 45 L1-pintaproteiinille multiplex-HPV-serologialla Heidelbergissä, Saksan syöpätutkimuskeskuksessa. Seerumin HPV-vasta-aineet tulkittiin positiivisiksi, kun niiden antigeenispesifiset mediaanifluoresenssi-intensiteettitasot (MFI) olivat yli raja-arvon 200 MFI. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan alkuperäisestä 329 naisesta vain 59 naista. Heistä 23:lla oli seurannan aikana aina alhaiset vasta-ainetasot (alle 200 MFI) ja 36:lla oli taas aina korkeat (yli 200 MFI) vasta-aineiden tasot HPV 6, 11, 16, 18 ja 45 genotyypeille. Tutkimuksen aikana naisilta kerättiin tausta- ja riskitekijöitä HPV-infektiolle kattavan kyselylomakkeen kautta.
Lähtötilanteessa tai seurantakäynneillä havaitulla genitaali- tai suun alueen HPV-esiintymisellä ei ollut merkitystä vasta-ainetasoihin. Suuri aikaisempien seksikumppaneiden lukumäärä tai aiemmin diagnosoidut sukupuolielinten syylien määrät liittyivät merkittävästi pysyviin korkeisiin HPV-vasta-ainetasoihin (p-arvot 0,023 ja 0,043). Lisäksi havaittiin, että naisilla, jotka eivät raportoineet lainkaan allergioita, esiintyi useammin (69,4 %) korkeita HPV-vasta-ainetasoja verrattaessa niihin, jotka ilmoittivat allergiasta (p = 0,03).
Seksikumppaneiden lukumäärän sekä sukupuolielinten syylien vaikutukset vasta-ainetasoihin olivat odotettavissa. Yllättävämpää on kuitenkin allergioiden vaikutus HPV-vasta-ainetasoihin. Naisilla, joilla on jatkuvasti alhainen HPV-vasta-ainetaso, todetaan enemmän allergioita kaikissa tutkimissamme allergeenien alaryhmissä (ruoka, luonto, eläin, kemikaalit ja lääkeaineet). Jatkossa voisi olla hyödyllistä tutkia, vaikuttavatko allergiat HPV-vasta-ainevasteeseen yleisesti vai liittyykö tämä vaste vain tiettyihin allergeeneihin.
Tutkimusaineisto koostui raskaana olevista naisista, jotka osallistuivat suomalaiseen HPV-perhekohorttitutkimukseen vuosien 1998–2007 välillä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ja Turun Yliopistossa. Osallistuvista naisista ei kukaan ollut saanut HPV-rokotetta. Naisilta kerättiin sekä genitaalien että suun alueelta harjanäytteet HPV-genotyypitystä varten; ja verinäytteet HPV-serologiaa varten tutkimuksen alussa sekä 12, 24, 36 ja 72 kuukauden seurantakäynneillä. Vasta-aineet määriteltiin HPV-genotyyppien 6, 11, 16, 18 ja 45 L1-pintaproteiinille multiplex-HPV-serologialla Heidelbergissä, Saksan syöpätutkimuskeskuksessa. Seerumin HPV-vasta-aineet tulkittiin positiivisiksi, kun niiden antigeenispesifiset mediaanifluoresenssi-intensiteettitasot (MFI) olivat yli raja-arvon 200 MFI. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan alkuperäisestä 329 naisesta vain 59 naista. Heistä 23:lla oli seurannan aikana aina alhaiset vasta-ainetasot (alle 200 MFI) ja 36:lla oli taas aina korkeat (yli 200 MFI) vasta-aineiden tasot HPV 6, 11, 16, 18 ja 45 genotyypeille. Tutkimuksen aikana naisilta kerättiin tausta- ja riskitekijöitä HPV-infektiolle kattavan kyselylomakkeen kautta.
Lähtötilanteessa tai seurantakäynneillä havaitulla genitaali- tai suun alueen HPV-esiintymisellä ei ollut merkitystä vasta-ainetasoihin. Suuri aikaisempien seksikumppaneiden lukumäärä tai aiemmin diagnosoidut sukupuolielinten syylien määrät liittyivät merkittävästi pysyviin korkeisiin HPV-vasta-ainetasoihin (p-arvot 0,023 ja 0,043). Lisäksi havaittiin, että naisilla, jotka eivät raportoineet lainkaan allergioita, esiintyi useammin (69,4 %) korkeita HPV-vasta-ainetasoja verrattaessa niihin, jotka ilmoittivat allergiasta (p = 0,03).
Seksikumppaneiden lukumäärän sekä sukupuolielinten syylien vaikutukset vasta-ainetasoihin olivat odotettavissa. Yllättävämpää on kuitenkin allergioiden vaikutus HPV-vasta-ainetasoihin. Naisilla, joilla on jatkuvasti alhainen HPV-vasta-ainetaso, todetaan enemmän allergioita kaikissa tutkimissamme allergeenien alaryhmissä (ruoka, luonto, eläin, kemikaalit ja lääkeaineet). Jatkossa voisi olla hyödyllistä tutkia, vaikuttavatko allergiat HPV-vasta-ainevasteeseen yleisesti vai liittyykö tämä vaste vain tiettyihin allergeeneihin.