Saattohoidon vapaaehtoistoiminnan implementointi terveydenhuollon organisaatioissa

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on empiirinen tutkimus ja siitä kirjoitettu artikkelikäsikirjoitus, Saattohoidon vapaaehtoistoiminnan implementointi terveydenhuollon organisaatioissa (kirjoittajat: Korhonen M. & Aho AL). Toinen osa on lisäosa, jossa käsitellään tutkimuksen implementointia.

Empiirisessä tutkimuksessa (artikkelikäsikirjoitus) tarkoituksena oli kuvata saattohoidon vapaaehtoistoiminnan implementoinnin edistäviä sekä estäviä tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa menetelmistä, joiden avulla terveydenhuollon organisaatiot pystyvät kehittämään vapaaehtoistyön implementointia eri organisaatioissa.

Empiiriseen tutkimukseen osallistui saattohoito-osastoilla työskentelevät hoitotyön ammattilaiset sekä esihenkilöt kolmelta eri hyvinvointialueelta. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella (LimeSurvey) ja haastatteluilla. Tutkimukseen osallistui 28 henkilöä, joista kahta haastateltiin. Taustatiedot analysoitiin SPPS-ohjelman avulla. Avoimien kysymysten vastaukset ja haastatteluiden aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.

Saattohoidon vapaaehtoistoiminnan implementointia edistäviksi tekijöiksi tunnistettiin organisaation ennakoivat toimet, yhteistyöhön valmistautuminen, yhteistyön toimivuus, toiminnan tukeminen, myönteinen ympäristö sekä riittävä ajankäyttö. Resurssit tulee määrittää sekä henkilökunnan koulutuksen tarve tulee tunnistaa. Vastuuhenkilön nimeämisen myötä voidaan välttää epäselviä tilanteita vapaaehtoisten kanssa. Ennakoivilla toimilla, kuten vapaaehtoisten saapumiseen valmistautumalla voidaan helpottaa vapaaehtoisten osallisuutta sekä vähentää henkilökunnan työkuormaa. Hyvän kommunikoinnin avulla voidaan yhteistyötä vapaaehtoisten kanssa kehittää. Vapaaehtoistoiminnan implementoinnin edistävänä tekijänä nähdään esihenkilöiltä saadun tuen. Lisäksi tärkeäksi koetaan vapaaehtoisten tukeminen. Myönteisellä ympäristöllä voidaan edistää vapaaehtoistoiminnan implementointia. Vapaaehtoisten entuudestaan tunteminen koettiin tärkeäksi, jonka saavuttamiseen tarvitaan aikaa.

Saattohoidon vapaaehtoistoiminnan implementointia estäväksi tekijäksi tunnistettiin organisaation sisäiset tekijät, yhteistyöhön liittyvät tekijät sekä vapaaehtoistyön monitahoisuus. Puutteelliset resurssit ja keinot pyytää vapaaehtoisia osastolla nousi tuloksissa esille. Tietämättömyys vapaaehtoisten toiminnasta saattaa johtaa heidän välinpitämättömään kohteluunsa henkilökunnan toimesta. Vapaaehtoisten vähäinen määrä sekä epäsäännöllinen tai liian harvoin vieraileminen koettiin haastavana.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä vapaaehtoistoiminnan implementoinnin vaativan pitkäjänteistä yhteistyötä vapaaehtoisten kanssa. Organisaation tulee tunnistaa vapaaehtoisten tarpeellisuus ja määritellä siihen käytettävät resurssit. Organisoidulla toiminnalla ja riittävällä ajankäytöllä voidaan luoda merkityksellisyyden kokemus vapaaehtoisille, jonka myötä heidän on myös helpompi tulla osastolle. Kun vapaaehtoiset tulevat tutuksi ja pystyvät paremmin omatoimisesti osastolla toimivaan, ei silloin henkilökunnan työmäärä lisäänny.

Lisäosan tarkoituksena oli laajentaa empiirisessä tutkimuksessa käsiteltyä tutkimuksen implementointia ja sen vaiheita. Implementoinnin vaiheiden mukaisesti organisaation johdon tulee tunnistaa vapaaehtoisten hyödyntämiseen liittyvän tarpeen. Hoitohenkilökunnalle tulee antaa vapaaehtoisten kanssa yhteistyöhön liittyvää koulutusta. Lisäksi tärkeätä on nimetä osastolta vastuuhenkilö vapaaehtoistoiminnan organisoimiseen. Johdon tulee antaa tukea henkilökunnalle ja luoda innostava ilmapiiri. Vapaaehtoistoiminnan implementoinnin onnistumisen taustalla on suunnitelmallisuus, riittävä ajankäyttö, riittävät resurssit ja henkilökunnan mielipiteiden huomioiminen.

This Master’s thesis consists of two parts. The first part is empirical research, and it has written a manuscript, The implementation of hospice volunteers in healthcare organizations (authors: Korhonen M & Aho AL). The second part is an additional section that addresses the implementation of the research.

The purpose of the article manuscript was to describe the facilitators and the barriers to implementation of hospice volunteers. The aim of this research was producing knowledge of the methods that can be used by healthcare organizations in order to develop the implementation of voluntary work in different organizations.

Healthcare professionals and supervisors from three different wellbeing services county participated in the empirical research. The data was collected through an electronic survey (Lime Survey) and interviews. 28 people participated in the study and two of them were interviewed. The characteristics of participants were analyzed using SPSS. The interviews and the answers to the open questions were analyzed using inductive content analysis.

The proactive actions of organizations, preparation for cooperation, the functionality of cooperation, supporting activities, a positive environment and the adequate use of time were identified as facilitators to the implementation of volunteer activities in hospice care. The available resources need to be defined and the requirement for education must be identified. A designated coordinator can prevent unclear situations with volunteers. Proactive actions, such as preparing for the arrival of volunteers, can facilitate the implication of volunteers and reduce the staff’s workload. Cooperation with volunteers can be developed through well maintained communication. The received support from supervisors is seen as a facilitator of implementation of voluntary activities. In addition, supporting volunteers is considered to be important. Maintaining a positive working environment can promote the implementation of voluntary activities. Getting to know the volunteers was considered important. This process requires some time, though.

The barriers for the implementation of hospice volunteer activities were identified as different factors within the organization, and as factors related to cooperation and the complexity of volunteer work. The lack of staff resources and means to invite volunteers to the ward became visible in the results. The staff’s unawareness of volunteers’ activities may lead unequal manners of encounter. The small number of volunteers and irregular or infrequent visits were perceived challenging.

According to the results of the study it can be deducted that the implementation of volunteer activities is requires long-term cooperation with volunteers. The organization should recognize the need for volunteers and allocate the necessary resources for it. A meaningful experience for volunteers could be created by organized activities and the adequate use of time, which makes it easier for them to cooperate in the ward. When the volunteers are more familiar and conversant, and they are willing to work independently, the workload of the staff will not increase.

The purpose of the additional section was to expand on the implementation of the research and its stages discussed in the empirical study. According to the stages of implementation, the organization's management should identify the need related to the utilization of volunteers. Nursing staff should be provided with training related to working with volunteers. Additionally, it is important to appoint a responsible person from the department to organize volunteer activities. Management should provide support for the staff and create an inspiring atmosphere. The success of implementing volunteer activities is based on planning, sufficient time allocation, adequate resources, and taking into account the opinions of the staff.