Digiosallisuus julkisissa sähköisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa

Abstract

Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatiota Suomessa on viime vuosina vauhdittanut covid-19-pandemia sekä palveluiden uudelleenjärjestely hyvinvointialueiden vastuulle. Sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakaskunta on kuitenkin osittain erittäin haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, joille digipalveluiden käyttäminen ei ole itsestäänselvyys. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten digiosallisuus toteutuu sähköisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Digiosallisuuden toteutumista tarkastellaan ensisijaisesti asiakkaan näkökulmasta.

Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuuskatsaus. Tutkielman taustoitusosuudessa perehdytään sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation nykytilaan ja kehityssuuntaan sekä digiosallisuuden käsitteeseen. Digiosallisuus on monitulkintainen käsite. Tässä tutkielmassa digiosallisuus tulkitaan näin: yksilö saa digitaalisista ratkaisuista arkensa ja yhteiskunnallisen osallistumisen kannalta riittävän hyödyn siten, että se on hänelle mielekästä ja merkityksellistä. Digiosallisuuden toteutumista sähköisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa tarkastellaan tutkielmassa digiosallisuuteen vaikuttavien eri osa-alueiden kautta. Aineistosta on tarkasteltu tekijöitä, jotka haastavat digiosallisuuden toteutumista sähköisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä tekijöitä, jotka ovat jo digiosallisuuden toteutumista mahdollistavia.

Tutkielman aineiston pohjalta voidaan todeta, että digiosallisuus ei täysin toteudu sähköisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Muun muassa digitaitojen tukemiseen ja palveluiden saavutettavuuteen ja käytettävyyteen eri asiakasryhmille tulee kiinnittää huomiota, jotta niistä on mahdollista saada tavoiteltua hyötyä. Monet digitaaliset palvelut kuitenkin jo toimivat hyvin. Muun muassa etäpalvelun mahdollisuus koettiin hyväksi erityisesti mielenterveyskuntoutujien keskuudessa. Useissa tutkimuksissa eri digitaalisia sosiaali- ja terveyspalveluita kuvattiin jo helppokäyttöisiksi. On kuitenkin tärkeää mahdollistaa myös kasvokkain toteutettavat palvelut jatkossakin, erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille.