"Ainahan miehet on halunneet seikkailla ja kaivanneet jännitystä" : Diskurssianalyysi suomalaisten asevelvollisuuden suorittamiselle antamista merkityksistä

Abstract

Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään minkälaisia merkityksiä suomalaiset antavat asevelvollisuuden suorittamiselle ja mikä on näiden merkitysten suhde kulttuuriseen käsitykseen maskuliinisuudesta. Keskeisinä teorioina toimivat kulttuurisen maskuliinisuuden sekä hegemonisen maskuliinisuuden teoriat, joiden avulla tutkittiin, kuinka erilaiset käsitykset maskuliinisuudesta ilmenevät asevelvollisuuden suorittamiselle annetuissa merkityksissä. Maskuliinisuus nähdään sosiaalisesti esitettävänä piirteenä, ja asevelvollisuuden suorittaminen on suomalaiselle kulttuurille tyypillinen tapa esittää eli performoida maskuliinisuutta. Koska maskuliinisuus ei ole pysyvää vaan käsitys siitä, mikä on maskuliinista, riippuu ajasta ja paikasta, on oleellista tutkia kuinka tämä käsitys saattaa ajansaatossa muuttua. Siksi tutkielma toi esiin myös asevelvollisuuden historiallisen kytkeytymisen maskuliinisuuteen osittain pohtien mahdollista kulttuurissa tapahtuvaa muutosta, jossa asevelvollisuuden ja maskuliinisuuden suhde alkaa hajota. Asevelvollisuuden kytkeytyminen maskuliinisuuteen kertoo kulttuurissa jaetusta käsityksestä miehisyydestä. Toisaalta siihen liittyvät myös ulko- ja sisäpoliittiset turvallisuuskysymykset. Siksi myös muut asiat, kuten kansainväliset konfliktit, saattavat vaikuttaa asevelvollisuuden merkityksiin.

Tutkielman aineistona toimi VAUVA.fi verkkokeskustelupalstalla 23.01.2024 käyty verkkopalstakeskustelu. Keskustelu perustuu YLE:llä samana päivänä julkaistuun artikkeliin ”Max Niskasaari, 20, ei olisi valmis ’heittämään elämäänsä’ sodassa – kolme sivaria kertoo tarinansa”. Tämä on oleellinen huomio tutkielman kannalta, sillä keskustelun kommentit rakentuvat täten suhteessa toisiinsa mutta myös suhteessa oheisartikkeliin. Tutkimusmenetelmänä toimi diskurssianalyysi, jonka avulla aineistosta etsittiin erilaisia kulttuurissa annettuja merkityksiä asevelvollisuuden suorittamiselle.

Tutkielman tuloksena muodostettiin kolme diskurssia, jotka kukin jakautuivat kahteen aladiskurssiin. Diskurssien jaottelun avulla merkitykset voitiin konkretisoida helpommin ymmärrettäviin kokonaisuuksiin. Päädiskurssit olivat seuraavat: arvodiskurssi, biologiadiskurssi sekä hyötydiskurssi. Tämän lisäksi jokainen diskurssi sisälsi myös kaksi aladiskurssia, jotka jakautuivat joko varusmiespalvelusta puolustaviin tai siviilipalvelusta kritisoiviin sekä päinvastoin siviilipalvelusta puolustaviin ja varusmiespalvelusta kritisoiviin diskursseihin. Ilman aladiskursseja laajempien diskurssien kokonaisuudet ovat liian monimutkaisia ymmärrettäväksi yhtenäisinä kokonaisuuksina. Koska palvelusmuotojen merkityksellistäminen tapahtuu osittain niiden erottelun ja vertailun kautta, tuovat aladiskurssit olennaisen puolen esiin merkityksistä. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että asevelvollisuuden suorittaminen aseellisen palveluksen muodossa näyttäytyy yhä maskuliinisuutta performoivana toimintana. Arvojen ja biologian kautta rakentuvat merkitykset kytkeytyvät vahvasti kulttuurin käsitykseen siitä, mikä nähdään maskuliinisena ja kuinka yksilön palvelusmuodon valinta ja suorittaminen kertoo maskuliinisuudesta. Hyötyyn pohjautuvat merkitykset sen sijaan perustuvat laajemman ulkopoliittisen kokonaisuuden ymmärtämiseen.