"Ei kukaan vierelleen pelkuria haluaisikaan": miehuuden merkityksellistäminen suhteessa sotilaalliseen maanpuolustukseen Suomessa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka miehuutta merkityksellistetään suhteessa sotilaalliseen maanpuolustukseen Suomessa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miehuuden ja sotilaallisen maanpuolustuksen väliselle suhteelle annettuja merkityksiä 2020-luvun alun muuttuneessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jota määrittää Ukrainan sota ja Suomen liittyminen puolustusliitto Naton jäseneksi. Sotilaallisen maanpuolustuksen voidaan nähdä olevan mieserityisen asevelvollisuuden kautta tiukasti yhteydessä miehuuteen Suomessa. Miehuudella viitataan tässä tutkimuksessa kulttuuriseen maskuliinisuuteen.

Tutkimuksen aineisto koostui kahdesta Ilta-Sanomien uutisen kommenttikentästä. Uutiset käsittelivät reservistä eroamista. Niissä raportoitiin tälle tutkimukselle ajankohtaista tapahtumakulkua, jossa puolustusministeri Antti Häkkäsen aikeet tehdä reservistä eroamisesta kiellettyä johtivat siihen, että historiallisen moni henkilö erosi reservistä. Tutkimusmenetelmänä tässä tutkimuksessa käytetään diskurssianalyysiä, sillä se soveltuu merkitysten tutkimiseen.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään hegemonisen maskuliinisuuden teoriaa ja militarisoituneen maskuliinisuuden käsitettä. Hegemonisen maskuliinisuuden teoriassa sosiaalisen järjestyksen ymmärretään rakentuvan tietynlaisen maskuliinisuuden varaan. Militarisoituneen maskuliinisuuden käsite taas huomioi militarismin yhteyden patriarkaaliseen järjestykseen ja tietynlaiseen maskuliinisuuteen.

Tutkimuksen tuloksena löytyi kolme päädiskurssia, jotka ovat militarisoituneen miehuuden, nationalistisen miehuuden ja sallivamman miehuuden diskurssit. Nationalistisen miehuuden diskurssi jakautuu kahteen aladiskurssiin: kun-non kansalaisuuden ja urheuden diskurssi. Militarisoituneen miehuuden diskurssissa miehuus määrittyy asevelvollisuuden vuoksi tiukasti yhteen sotilaallisen maanpuolustuksen kanssa. Nationalistisen miehuuden aladiskursseissa miehuuden ja sotilaallisen maanpuolustuksen suhde määrittyy kansakunnan edun näkökulmasta. Kunnon kansalaisuuden aladiskurssissa sotilaallinen maanpuolustus määrittyy miehen velvollisuutena yhteiskuntaa ja muita kansalaisia kohtaan. Urheuden aladiskurssissa painottuu sotilaalliseen maanpuolustukseen mieheltä vaadittava urheus. Sallivamman miehuuden diskurssissa sotilaallinen maanpuolustus ei ole miehuuden kannalta merkittävää.

Tämän tutkimuksen perusteella miehuuden ja sotilaallisen maanpuolustuksen välistä suhdetta merkityksellistetään kaksijakoisesti. Sotilaalliseen maanpuolustukseen osallistuminen nähdään miehelle miehuuden kannalta joko välttämättömänä tai merkityksettömänä. Sotilaallisen maanpuolustuksen pitäminen miehuudelle välttämättömänä toimintana on tämän tutkimuksen mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa hegemoninen merkityksellistämisen tapa. Kun sotilaallisen maanpuolustuksen ja miehuuden välistä suhdetta merkityksellistetään erottamattomana, rakennetaan tämän tutkimuksen mukaan sotilaallisen maanpuolustuksen kautta myös hierarkiaa miesten välille riippuen siitä, kuka osallistuu sotilaalliseen maanpuolustukseen ja kuka ei.