''Ihmiset ei nää sua ihmisenä, kun sä feissaat'' : Hyväntekeväisyysjärjestöjen feissareiden työssään kokema häirintä ja väkivalta
Otollinen, Venla (2024)
Otollinen, Venla
2024
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405065407
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405065407
Tiivistelmä
Feissarit eli varainhankkijat kohtaavat työssään monenlaista väkivaltaa ja häirintää jopa päivittäin. Feissaamisella tarkoitetaan kasvokkaista varainhankintaa, jota toteutetaan useimmiten isojen kaupunkien kaduilla. Feissaus on työn muotona melko uusi ja yleistynyt katukuvassa viimeisten vuosien aikana. Toistaiseksi feissareiden eli varainhankkijoiden kokemuksia työstään on kuitenkin tutkittu vain vähän.
Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia hyväntekeväisyysjärjestöjen feissareiden kokemuksia työstään. Olen rajannut tutkielmani koskemaan kadulla työskenteleviä feissareita. Tutkimuskysymykseni on, millaista kohtelua feissarit työssään kohtaavat, ja miten feissarit tulevat toimeen kokemustensa kanssa. Tavoitteena on selvittää väkivallan ja häirinnän kokemuksia ja niiden yleisyyttä sekä työyhteisön feissareille tarjoamaa tukea. Esittelen myös väkivallan ja häirinnän kokemusten vaikutuksia feissareiden hyvinvointiin.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu sukupuolistuneen väkivallan ja häirinnän sekä työväkivallan ilmiöiden tutkimukseen. Teoriaosuudessa tuon esiin myös kadun erityispiirteisenä työpaikkana sekä väkivallan ja häirinnän seuraukset yksilön hyvinvoinnille. Lisäksi käsittelen lyhyesti väkivallan ja häirinnän uhrin syyllistämisen ilmiötä.
Olen kerännyt aineiston haastattelemalla viittä feissaria neljästä eri järjestöstä syksyn 2023 aikana. Haastateltavat ovat iältään 20–30-vuotiaita. Neljä haastatelluista on sukupuoleltaan naisia ja yksi mies. Haastatteluissa kartoitin feissareiden työkokemuksia, koulutusta työhön, työyhteisön tukea sekä feissareiden hyvinvointia ja palautumista työstä. Aineiston analyysiin käytin fenomenologista analyysimenetelmää, jonka avulla voidaan kuvata yksilöiden kokemuksia. Analyysivaiheessa olen teemoitellut feissareiden kuvailuja ja kokemuksia työstään luodakseni kokonaiskuvan ilmiöstä ja tarkastellakseni sitä osana laajempaa yhteiskunnallista kontekstia.
Tulokset osoittavat, että väkivalta ja häirintä osana tavallista työpäivää on feissareiden kesken jaettu kokemus. Psyykkinen väkivalta ja seksuaalinen häirintä eri muodoissaan sekä väkivallan uhka ja katu turvattomana työympäristönä osoittautuvat yleisiksi kokemuksiksi. Keskeinen havainto tuloksissa on feissareiden kokemus väkivaltaan ja häirintään tottumisesta ja turtumisesta sekä työyhteisön riittämätön tuki. Feissarit ovat kokeneet työn kuormittavaksi, päätyneet lopettamaan työn ennenaikaisesti ja kokeneet negatiivisia vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiinsa. Tutkielmani tulokset nostavat esiin kysymyksen, miksi feissaus nähdään oivana ja helppona kesätyönä nuorelle. Havainnot väkivallan ja häirinnän yleisyydestä ja sukupuolistuneisuudesta feissareiden kokemuksissa kutsuvat pohtimaan keinoja parantaa feissareiden työolosuhteita.
Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia hyväntekeväisyysjärjestöjen feissareiden kokemuksia työstään. Olen rajannut tutkielmani koskemaan kadulla työskenteleviä feissareita. Tutkimuskysymykseni on, millaista kohtelua feissarit työssään kohtaavat, ja miten feissarit tulevat toimeen kokemustensa kanssa. Tavoitteena on selvittää väkivallan ja häirinnän kokemuksia ja niiden yleisyyttä sekä työyhteisön feissareille tarjoamaa tukea. Esittelen myös väkivallan ja häirinnän kokemusten vaikutuksia feissareiden hyvinvointiin.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu sukupuolistuneen väkivallan ja häirinnän sekä työväkivallan ilmiöiden tutkimukseen. Teoriaosuudessa tuon esiin myös kadun erityispiirteisenä työpaikkana sekä väkivallan ja häirinnän seuraukset yksilön hyvinvoinnille. Lisäksi käsittelen lyhyesti väkivallan ja häirinnän uhrin syyllistämisen ilmiötä.
Olen kerännyt aineiston haastattelemalla viittä feissaria neljästä eri järjestöstä syksyn 2023 aikana. Haastateltavat ovat iältään 20–30-vuotiaita. Neljä haastatelluista on sukupuoleltaan naisia ja yksi mies. Haastatteluissa kartoitin feissareiden työkokemuksia, koulutusta työhön, työyhteisön tukea sekä feissareiden hyvinvointia ja palautumista työstä. Aineiston analyysiin käytin fenomenologista analyysimenetelmää, jonka avulla voidaan kuvata yksilöiden kokemuksia. Analyysivaiheessa olen teemoitellut feissareiden kuvailuja ja kokemuksia työstään luodakseni kokonaiskuvan ilmiöstä ja tarkastellakseni sitä osana laajempaa yhteiskunnallista kontekstia.
Tulokset osoittavat, että väkivalta ja häirintä osana tavallista työpäivää on feissareiden kesken jaettu kokemus. Psyykkinen väkivalta ja seksuaalinen häirintä eri muodoissaan sekä väkivallan uhka ja katu turvattomana työympäristönä osoittautuvat yleisiksi kokemuksiksi. Keskeinen havainto tuloksissa on feissareiden kokemus väkivaltaan ja häirintään tottumisesta ja turtumisesta sekä työyhteisön riittämätön tuki. Feissarit ovat kokeneet työn kuormittavaksi, päätyneet lopettamaan työn ennenaikaisesti ja kokeneet negatiivisia vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiinsa. Tutkielmani tulokset nostavat esiin kysymyksen, miksi feissaus nähdään oivana ja helppona kesätyönä nuorelle. Havainnot väkivallan ja häirinnän yleisyydestä ja sukupuolistuneisuudesta feissareiden kokemuksissa kutsuvat pohtimaan keinoja parantaa feissareiden työolosuhteita.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8894]