Korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia etäystävyyssuhteen ylläpitämisestä

Abstract

Teknologian kehitys on mahdollistanut uudenlaisia tapoja ja muotoja ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen. Korkeakouluopiskelijat ovat ryhmänä omalaatuisessa asemassa, sillä suurella joukolla heistä ainakin osa ystävyyssuhteista muuttuu etäystävyydeksi opintojen aloittamisen takia. Tutkielmamme tavoite on kuvata korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia etäystävyyssuhteen ylläpitämisestä. Tutkimuskysymyksemme ovat: ”Millaiseksi korkeakouluopiskelijat kokevat tasavertaisuuden ja läheisyyden merkityksen etäystävyyssuhteen ylläpitämisessä?” ja ”Millaisia vuorovaikutusstrategioita korkeakouluopiskelijoilla on etäystävyyssuhteen ylläpitämiseen?”.

Etäsuhteiden tutkimus on aikaisemmin keskittynyt paljolti joko määrälliseen tutkimukseen, romanttisten suhteiden tutkimiseen tai tutkimus on toteutettu muilla kuin viestinnän aloilla kuten sosiologian alalla, jolloin näkökulma on luonnollisesti erilainen. Etäystävyyssuhteita on myös tutkittu keskittyen suhteen muutoskohtiin. Uutta teknologiavälitteisen viestinnän tutkimusta myös tarvitaan jatkuvasti, sillä uusia kanavia ja keinoja viestiä tulee jatkuvasti.

Tutkielmalle rakennettiin laadullinen, fenomenologiseen ja sosiokulttuuriseen traditioon perustuva tutkimusasetelma. Näkökulman rajaamisessa hyödynnämme kahta teoriaa, jotka ovat elektronisen läheisyyden teoria (Korzenny, 1978) ja tasavertaisuusteoria (Adams, 1963). Aineistonkeruu toteutettiin temaattisin haastatteluin (N=6) ja analysoitiin laadullisesti ja teoriaohjaavasti temaattista analyysitapaa hyödyntäen. Havaitsimme korkeakouluopiskelijoiden liittävän tasavertaisuuteen molempien osapuolten vaivannäön, ja ystävyyssuhteissa tasapainotellaankin tasavertaisuuden ja epätasa-arvon kokemusten välillä. Läheisyys puolestaan nähtiin erityiseksi, erilaiseksi lähisuhteissa ja etäsuhteissa sekä panostuksesta rakentuvaksi ilmiöksi. Ylläpitämisen strategioita havaitsimme kuusi erilaista.

Havaitsimme korkeakouluopiskelijoiden etäystävyyssuhteiden läheisyyteen liittyvien tulosten olevan paljolti linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa, mutta kiinnostavaa oli suhteissa ilmennyt epätasa-arvon kokemuksen ajoittainen sietäminen. Läheisyyteen liittyvien panosten ei vaadittu olevan osapuolten välillä täysin samanlaisia, vaan joissain tapauksissa toimintatavat olivat osapuolille hyvinkin eroavat. Kiinnostavaa oli myös havainto viestintäkanavien valinnasta, jossa käytetyin kanava ei suinkaan ollut muodoiltaan rikkain. Ylläpitostrategioista havaittiin menneisyys-nykyisyys-tulevaisuus-kolminaisuus. Myös ystävyyssuhteen mahdollisuus joustoon näkyi ylläpitämisessä. Tutkielmamme valottaa tämänhetkistä tilannetta suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden ystävyyden ylläpitämisestä ja tuo ilmi kiinnostavia jatkokysymyksiä liittyen epätasavertaisuuden sietoon ja viestintäkanavien valintaan. Jatkossa etäystävyyssuhteiden tutkimusta tulisi jatkaa uusien teknologisten viestintäkanavien kehittymisen myötä. Tutkimusta voitaisiin keskittää siihen, miten suhteen pitkä historia sekä muut uniikit tekijät vaikuttavat epätasavertaisuuden sietämiseen ja tasavertaisuuden kokemuksen saavuttamiseksi käytettyihin strategioihin.