Etätyöläisen identiteetti : Diskurssianalyysi etätyötä koskevista verkkokeskusteluista

Abstract

Koronapandemian jälkeen etätyö on omaksuttu nopeasti ja laajasti osaksi nykyistä työelämää. Etätyön vuosittainen määrä on ollut kasvussa lähes kaikilla työnantajasektoreilla ja valtaosa etätyötä tekevistä on tyytyväisiä etätyöhön työmuotona. Keskustelua on kuitenkin käyty julkisuudessa toimistotyöskentelyyn paluusta, etätyön hyödyistä ja haitoista, sekä hybridityöstä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, rakentuuko etätyötä tekeville verkkokeskusteluissa etätyöläisten ryhmäidentiteetti, ja jos rakentuu, niin millainen tämä identiteetti on? Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimii sosiaalisen identiteetin lähestymistapa, jonka näkökulmasta etätyötä on aiemmin tutkittu työntekijäidentiteetin, organisaatioon sitoutumisen ja identiteettiuhkien kannalta. Etätyön on aikaisemman tutkimuksen mukaan nähty heikentävän työntekijäidentiteettiä, organisaatioon sitoutumista sekä lisäävän työuupumusta. Etätyöläisen identiteetin on myös nähty rakentuvan identiteettiin kohdistuvien uhkien kautta. Aineistona tutkielmassa toimi etätyötä käsittelevien verkkoartikkeleiden kommenttiosioista kerätyt etätyötä tekevien henkilöiden kommentit. Kommentit kerättiin Helsingin Sanomien ja Aamulehden verkkosivuilta kahdestakymmenestäyhdestä artikkelista, jotka oli julkaistu vuonna 2020 tai myöhemmin. Kommenteista oli käytävä yksiselitteisesti ilmi, että kommentoijat työskentelevät etänä. Aineiston analyysimenetelmänä tutkielmassa käytettiin diskurssianalyysia. Tuloksena aineistosta löytyi kuusi diskurssia, jotka olivat mahdollistamisen diskurssi, hyvinvoinnin diskurssi, tehokkuuden diskurssi, itsenäisyyden diskurssi, toimistotyön diskurssi ja sovittelun diskurssi. Mahdollistamisen diskurssissa etätyö nähtiin mahdollistajana muihin elämän osa-alueisiin ja hyvinvoinnin diskurssissa etätyön kuvailtiin lisäävän hyvinvointia. Tehokkuuden ja itsenäisyyden diskursseissa etätyöläisten identiteettiä rakennettiin tehokkaina ja itseohjautuvina työntekijöinä. Toimistotyön diskurssissa rakennettiin kuvaa toimistosta ja siellä työskentelevistä negatiivisessa sävyssä ja sovittelun diskurssissa pyrittiin tekemään lievennystä etätyöläisten ja toimistolla työskentelevien välille. Aineistossa etätyöläisille rakentuu ryhmäidentiteetti induktiivisesti etätyöläisten omien ulostulojen pohjalta. Hyvinvointi ja mahdollistaminen näyttäisivät olevan syitä etätyön tekemiselle, tehokkuuden korostaminen keino luoda hyväksyntää valinnalle, ja itsenäisyys sekä perustelu sille, että henkilö on työntekoon tällä tavoin soveltuva, että kuvaus työyhteisön merkityksettömyydestä. Aineistossa toimiston merkitystä uudelleenrakennetaan vuorovaikutuksen paikaksi mitätöiden sen merkitys työnteolle.