"Me ollaan täällä vapauden menettäneinä" - Naisvankien psykologisten perustarpeiden toteutuminen vankilaympäristössä : Laadullinen sisällönanalyysi Linna-tv-sarjasta

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella naisvankien psykologisten perustarpeiden toteutumista vankilaympäristössä. Naisvankien erityinen asema on noussut yhteiskunnalliseen keskusteluun erityisesti 2020-luvulla, mutta aiheesta ei ole vielä tehty Suomessa juurikaan tutkimusta. Psykologisten perustarpeiden teoria on osa Richard Ryanin ja Edward Decin itsemääräämisteoriaa. Teorian lähtökohtana on se, että kaikilla yksilöillä on kolme psykologista perustarvetta: autonomian tarve, kykenevyyden tarve sekä yhteenkuuluvuuden tarve. Näiden tarpeiden tulisi täyttyä, jotta yksilö voisi saavuttaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Tämän teorian valossa pyrittiin löytämään vastaus seuraavaan tutkimuskysymykseen: Miten vankilaympäristö mahdollistaa psykologisten perustarpeiden täyttymisen naisvangeilla?

Tutkimuksen aineistona käytettiin Yle Areenassa ja televisiossa julkaistua Linna-sarjaa, jossa seurataan naisvankien arkea uudessa Hämeenlinnan naisvankilassa. Sarjassa seurataan ja haastatellaan tarkemmin viittä naisvankia. Sarjan henkilöiden puheen ja käyttäytymisen perusteella analysoitiin psykologisten perustarpeiden turhautumista ja täyttymistä. Sarjassa on yhteensä kahdeksan jaksoa, jotka ovat noin 27 minuutin mittaisia, ja näistä tarkastelun kohteeksi valittiin kolme jaksoa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jossa aineistoa analysoitiin psykologisten perustarpeiden teorian kautta.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että erityisesti kykenevyyden sekä yhteenkuuluvuuden tarpeita tukevia havaintoja löytyi aineistosta, kun taas autonomian tarvetta tukevia havaintoja ei löytynyt niin paljoa. Tämä oli oletettavissa, sillä vankilarangaistuksen tarkoitus on rajoittaa yksilön vapautta, jolloin kokemus autonomiasta kärsii. Autonomian tarvetta tukivat kuitenkin kokemus omasta tilasta, mahdollisuus itseilmaisuun sekä uskonnon harjoittaminen. Kykenevyyden tarvetta taas tukivat työtoiminta, koulutus sekä liikunta. Vastaavasti kykenevyyden tarve saattoi turhautua, jos näihin ei vangilla ollut mahdollisuutta. Yhteenkuuluvuuden tarpeen täyttymisen kannalta keskeisiä olivat ystävät vankilassa sekä yhteydenpito läheisiin, kun taas tarpeen turhautumista aiheuttivat yksinäisyyden ja eristäytymisen kokemukset.

Psykologisten perustarpeiden toteutuminen on vankien hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Hyvinvointi taas liittyy oleellisesti siihen, onko yksilöllä motivaatiota ja henkisiä resursseja tehdä muutoksia elämässään. Psykologisten perustarpeiden toteutuminen voisi siis osaltaan tukea rikoksettomaan elämään pyrkimisen ja yhteiskuntaan integroitumisen prosesseja. Naisvankeutta ja yleisesti vankeja on tutkittu Suomessa vähän, joten kaikelle tutkimukselle olisi varmasti tarvetta. Jatkotutkimuksen kannalta olisi kiinnostavaa saada lisää tietoa esimerkiksi vankien itsetunnosta ja minäpystyvyyskokemuksista sekä motivaatiosta muutoksen tekemiseen.