Z-lukujen soveltuminen konkurssien ennustamiseen suomalaisissa rakennusalan yrityksissä

Abstract

Konkurssien määrä on ollut Suomessa kasvussa viime vuosien aikana. Erityisesti rakennusala on ollut vaikeuksissa ja kärsinyt huonosta taloussuhdanteesta, mikä on näkynyt toimialan konkurssien määrässä. Yrityksen konkurssilla on väistämättömiä vaikutuksia sen sidosryhmiin. Tämän takia tutkijat ovat pyrkineet kehittämään malleja, jotka pystyisivät ennustamaan tulevaa konkurssia mahdollisimman hyvin. Parhaiten tutkimuksissa ovat pärjänneet mallit, jotka perustuvat tilinpää-töksestä saatavaan taloudelliseen informaatioon.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kolmen eri Z-luvun (engl. Z-score model) soveltuvuutta konkurs-sien ennustamiseen. Z-luvut ovat konkurssinennustamismalleja, joissa useat osa-alueet yhdistetään erottelufunktiolla yhdeksi suhdeluvuksi. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka Edward I. Altmanin, Erkki K. Laitisen ja Aatto Prihtin Z-luvut soveltuvat konkurssin ennustamiseen suoma-laisessa asuin- ja muiden rakennusten rakentamisen toimialassa.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimus pohjautuu vahvasti jo olemassa olevaan teoriaan, eli kolmeen mainittuun konkurssinennustamismalliin. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin vertailevana tapaustutkimuksena. Tutkimusaineistona toimivat neljän rajaukseen sopivan kohdeyrityksen tilinpäätöstiedot. Kaikille kohdeyrityksille laskettiin Z-lukujen arvot kuudelle vuodelle ennen seurannutta konkurssia.

Tutkimustulosten perusteella todettiin, että Erkki K. Laitisen sekä Aato Prihtin mallit soveltuivat huomattavasti Edward I. Altmanin mallia paremmin kohdeyrityksien konkurssien ennustamiseen. Tutkimuksessa todettiin Altmanin mallin olleen täysin soveltumaton kohdeyrityksien kohdalla. Prihtin ja Laitisen mallien voitiin todeta antaneen jonkinlaista lisäarvoa konkurssiriskiä arvioitaes-sa. Tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että todellisen hyödyn saaminen olisi vaatinut yksittäisien tunnuslukujen käyttöä Z-lukujen rinnalla. Prihtin sekä Laitisen mallit käyttäytyivät empiirisessä osiossa täysin identtisesti, joten niiden välistä vertailua oli mahdotonta tehdä.