Kognitiivisen empatian yhteys tulevien sukupolvien huomioimiseen poliittisessa päätöksenteossa

Abstract

Tulevat sukupolvet ja heidän hyvinvointinsa on nykyäänestäjien päätösten ja toiminnan varassa. Edustuksellinen demokratia kannustaa kuitenkin tuottamaan nykyhetken äänestäjiä suosivia ratkaisuja jättäen varjoonsa tulevien sukupolvien elinedellytykset. Tulevien sukupolvien hyvinvoinnin huomioimisen motivaatioksi on ehdotettu empatian laajentamista kohti tulevia sukupolvia. Kognitiivinen empatia tarkoittaa tietoista kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Tutkielmassa selvitän kognitiivisen empatian yhteyttä tuleviin sukupolviin kahdesta eri näkökulmasta. Selvitän, onko kognitiivinen empatia yhteydessä tahtoon huomioida tulevat sukupolvet poliittisessa päätöksenteossa, sekä onko kognitiivinen empatia yhteydessä valmiuteen luopua omasta elintasosta tulevien sukupolvien hyvinvoinnin takaamiseksi. Syvennyn lisäksi tarkastelemaan, onko lapsia hankkineiden ja lapsettomien välillä eroa näiden yhteyksien suhteen. Vanhemmuus luo henkilökohtaisen siteen sukupolvien jatkumoon. Toisaalta vapaaehtoisen lapsettomuuden yhtenä motiivina tiedetään olevan ilmastonmuutoksen vastustaminen, mikä on tiukasti yhteydessä tuleviin sukupolviin. Aineistona toimii vuoden 2019 Kansalaisten yhteiskunnalliset asenteet -kyselytutkimus, jossa tarkasteltiin muun muassa suomalaisten näkemyksiä politiikasta ja demokraattisesta osallistumisesta. Aineisto koostuu 1906 täysi-ikäisestä suomalaisesta. Analysoin aineistoa kvantitatiivisin menetelmin suorittamalla ristiintaulukoinnin, Khiin neliö -testin ja ristiintaulukoinnin elaboraation. Tutkimuksen tulokset osoittivat kognitiivisen empatian olevan yhteydessä sekä tahtoon huomioida tulevat sukupolvet poliittisessa päätöksenteossa että valmiuteen luopua omasta elintasosta tulevien sukupolvien hyvinvoinnin takaamiseksi. Tulosten mukaan mitä kognitiivisesti empaattisempi vastaaja oli, sitä myönteisemmin hän suhtautui tulevien sukupolvien huomioimiseen poliittisessa päätöksenteossa ja oli valmiimpi luopumaan omasta elintasostaan. Tulokset osoittivat kuitenkin sen, miten kognitiivisesti empaattisimmatkin suhtautuvat selkeästi myönteisemmin tulevien sukupolvien huomioimiseen poliittisessa päätöksenteossa kuin omasta elintasostaan luopumiseen. Tämä tulos oli havaittavissa kaikissa kognitiivisen empatian luokissa. Ero kertoo, että poliittiset päätökset, jotka vaativat nykyäänestäjiltä luopumista omasta elintasostaan ovat hankalammin saavutettavissa. Kognitiivisen empatian harjaannuttaminen voisi joka tapauksessa tarjota keinon ohjata nykyäänestäjiä kohti tulevat sukupolvet paremmin huomioivia poliittisia näkemyksiä.