Tabujen tuolle puolen: Voiko äitiyttä katua?
Myllykangas, Sanna (2024)
Myllykangas, Sanna
2024
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405035251
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405035251
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee vielä vähän tutkittua tabuilmiötä, vanhemmuuden katumusta. Näkökulmani tutkimuksessa painottuu erityisesti äiteihin, sillä äitiyden kielletyimpänä tunteena on nähty katumus äitiydestä. Kulttuuriseen kuvaan oikeanlaisesta äitiydestä yhdistyy odotukset äitiyden palkitsevuudesta, onnesta ja lapsen tarpeiden ensisijaistamisesta, jolloin äitiyttä myös pyritään suorittamaan näiden ehtojen puitteissa. Tavoitteenani on tutkia, onko kuluneen 12 kuukauden aikana suomalaisten vanhempien usein koetut paineet lapsensa huolehtimisesta yhteydessä vanhemmuuden katumukseen. Lisäksi tutkin, onko äitien ja isien välillä eroja koetuissa paineissa lapsensa huolehtimisesta. Tutkimukseni teoreettinen lähtökohta muodostuu sosiaalisesti rakentuneen vanhemmuuden ja sen sääntelyn ajatuksesta, jossa keskeisiä käsitteitä ovat sosiaalinen sukupuoli, sukupuoliroolit, sosiaalinen paine ja tabut. Tutkimukseni tarkoituksena on purkaa vanhemmuudessa vallitsevia kieltoja, jotka ylläpitävät normaalisidonnaista sosiaalista järjestystä.
Tutkimukseni on luonteeltaan kvantitatiivinen. Tutkimusaineistonani käytin Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen Vanhemmuuden Voimavara- ja Kuormitustekijät hankkeen kyselytutkimuksen tuloksia. Aineisto on kerätty poikkileikkausasetelmalla 21.11.2023-31.1.2024 välisenä aikana ja siihen on saanut osallistua ympäri Suomen kuka tahansa vanhempi, jonka taloudessa asuu koko- tai osa-aikaisesti vähintään yksi 0–18-vuotias lapsi. Kyselyyn vastasi 763 vanhempaa, joista valtaosa oli korkeasti kouluttautuneita ydinperheiden äitejä. Tutkimuskysymyksiäni oli kolme: ”Onko äitien ja isien usein koetut paineet lapsensa huolehtimisesta yhteydessä tabuilmiöön vanhemmuuden katumukseen?”, ”Onko sukupuolella yhteyttä vanhemmuuden katumukseen suhteessa vanhempien usein koettuihin paineisiin lapsensa huolehtimisesta?” ja ”Onko äitien ja isien välillä eroja, kuinka usein he ovat kokeneet paineita lapsensa huolehtimisesta?” Tutkimukseni analyysimenetelminä käytin ristiintaulukointia khiin neliö -testillä ja ristiintaulukoinnin elaboraatiota Fisherin tarkalla testillä.
Tutkimukseni keskeisenä tuloksena havaitsin, että ainoastaan äitien usein koetut paineet lapsensa huolehtimisesta olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä vanhemmuuden katumukseen. Isien kohdalla vastaavaa yhteyttä ei löytynyt. Lisäksi äidit olivat kokeneet isiä useammin paineita lapsensa huolehtimisesta. Tutkimukseni tulokset heijastavat erityisesti suomalaisten korkeasti kouluttautuneiden ydinperheiden äitien näkemyksiä. Tulokseni myös vahvistivat aikaisempia tutkimushavaintoja, joissa vanhemmuutta katuvat äidit ovat kokeneet lasten hoivan kuormittavana. Tutkimukseni perusteella voin päätellä, että lasten hoivaan liittyvät odotukset ovat sukupuolittuneita ja vastuut hoivassa kasautuvat edelleen äideille. Vaikka jatkotutkimusta tarvitaan, tuotti tutkimukseni Suomen tutkimuskentällä uutta näkökulmaa vanhemmuuden katumukseen johtaneista syistä äitien ja isien kesken. Suomessa on aikaisemmin tutkittu vanhemmuuden katumusta vain äitien kokemusten kautta
Tutkimukseni on luonteeltaan kvantitatiivinen. Tutkimusaineistonani käytin Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen Vanhemmuuden Voimavara- ja Kuormitustekijät hankkeen kyselytutkimuksen tuloksia. Aineisto on kerätty poikkileikkausasetelmalla 21.11.2023-31.1.2024 välisenä aikana ja siihen on saanut osallistua ympäri Suomen kuka tahansa vanhempi, jonka taloudessa asuu koko- tai osa-aikaisesti vähintään yksi 0–18-vuotias lapsi. Kyselyyn vastasi 763 vanhempaa, joista valtaosa oli korkeasti kouluttautuneita ydinperheiden äitejä. Tutkimuskysymyksiäni oli kolme: ”Onko äitien ja isien usein koetut paineet lapsensa huolehtimisesta yhteydessä tabuilmiöön vanhemmuuden katumukseen?”, ”Onko sukupuolella yhteyttä vanhemmuuden katumukseen suhteessa vanhempien usein koettuihin paineisiin lapsensa huolehtimisesta?” ja ”Onko äitien ja isien välillä eroja, kuinka usein he ovat kokeneet paineita lapsensa huolehtimisesta?” Tutkimukseni analyysimenetelminä käytin ristiintaulukointia khiin neliö -testillä ja ristiintaulukoinnin elaboraatiota Fisherin tarkalla testillä.
Tutkimukseni keskeisenä tuloksena havaitsin, että ainoastaan äitien usein koetut paineet lapsensa huolehtimisesta olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä vanhemmuuden katumukseen. Isien kohdalla vastaavaa yhteyttä ei löytynyt. Lisäksi äidit olivat kokeneet isiä useammin paineita lapsensa huolehtimisesta. Tutkimukseni tulokset heijastavat erityisesti suomalaisten korkeasti kouluttautuneiden ydinperheiden äitien näkemyksiä. Tulokseni myös vahvistivat aikaisempia tutkimushavaintoja, joissa vanhemmuutta katuvat äidit ovat kokeneet lasten hoivan kuormittavana. Tutkimukseni perusteella voin päätellä, että lasten hoivaan liittyvät odotukset ovat sukupuolittuneita ja vastuut hoivassa kasautuvat edelleen äideille. Vaikka jatkotutkimusta tarvitaan, tuotti tutkimukseni Suomen tutkimuskentällä uutta näkökulmaa vanhemmuuden katumukseen johtaneista syistä äitien ja isien kesken. Suomessa on aikaisemmin tutkittu vanhemmuuden katumusta vain äitien kokemusten kautta
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8907]