”Se kyllä pitää tärkeenä, että mä en joudu sitten tekemää tavallaan samanlaista työtä”: Työväenluokkaisten perheiden puhetavat ruumiillisesta työstä

Abstract

Tarkastelen tässä tutkimuksessa niitä puhetapoja, joita työväenluokkaiset vanhemmat ovat tuottaneet lapsilleen ruumiillisesta työstään. Tarkastelukohteenani ovat myös ne vaikutukset, joita puhetavoilla on ollut työväenluokkaisten perheiden lapsiin. Hyödynnän tutkimuksessani luokkateoriaa tiedostaen luokan sekä sosioekonomisen että kulttuurisen ulottuvuuden. Pyrin tutkimuksellani osallistumaan laajempaan tieteelliseen keskusteluun yhteiskuntaluokan merkityksestä yksilön elämään Suomessa sekä pohtimaan työväenluokan tulevaisuutta. Kiinnostukseni kohdistuu erityisesti työväenluokan harjoittamaan ruumiilliseen työhön.

Tutkimukseni aineistona toimii teemahaastatteluaineisto, jonka keräsin itse vuoden 2023 syksyllä. Haastattelin neljää työväenluokkaisten perheiden aikuista lasta, joiden yksi tai useampi vanhempi on tehnyt tai tekee ruumiillista työtä pääelinkeinonaan. Tutkielman analyysimenetelmänä toimii laadullinen sisällönanalyysi, jonka avulla muodostin kaksi pääkategoriaa ja viisi alakategoriaa, jotka kuvaavat näitä puhetapoja sekä niiden vaikutuksia.

Ensimmäinen pääkategoria, puhetapojen sisältöjen kategoria, kuvaa työväenluokkaisten perheiden puhetapojen sisältöjä ruumiillisesta työstä. Nämä puhetapojen sisällöt ovat kipu ja lasten tulevaisuus, joista kipu nousee merkittävämmäksi puhetavaksi tutkimuksessani. Toinen pääkategoria, puhetapojen vaikutusten kategoria, kuvaa näiden puhetapojen vaikutuksia perheiden lapsiin. Nämä vaikutukset ovat suru, kouluttautumisen halu sekä vahva arvomaailma. Huomionarvoista on se, miten lapset kokevat selvän syy- seuraussuhteen puhetapojen ja niiden vaikutusten välillä.

Tutkimuksen merkittävin havainto on se, että työväenluokkaiset ruumiillista työtä tekevät vanhemmat eivät halua lastensa tekevän samaa työtä tulevaisuudessa. Erityisesti ruumiillisen työn terveysongelmat nousevat tutkimuksessa useassa kohdassa keskiöön ja työväenluokkaisissa perheissä puhutaankin ruumiillisesta työstä ensisijaisesti kivun kautta. Lapset tuntevat surua vanhempiensa kivusta ja haluavat tehdä jotain muuta elääkseen kuin ruumiillista työtä. Tutkimuksen tulokset ovat merkittäviä sosiaalisen liikkuvuuden kannalta ja ne lisäävät ymmärrystä siitä, millä tavoin työväenluokka ja ruumiillinen työ merkityksellistyvät Suomessa tänä päivänä.