Lääkkeen aiheuttaman pankreatiitin yleisyys ja uusiminen

Abstract

Äkillinen haimatulehdus eli akuutti pankreatiitti (AP) on yleinen vatsan alueen sairaus ja sen esiintyvyys Suomessa on noin 70–100/100 000/vuosi. AP:n etiologioita tunnetaan useita, joista yleisimmät Suomessa ja globaalisti ovat runsas alkoholinkäyttö ja sappikivitauti. Muita mahdollisia AP:n aiheuttajia ovat mm. hypertriglyseridemia, hyperkalsemia, haiman kasvaimet ja traumat, ERCP, iskemia ja lukuisat lääkeaineet. Etiologian selvittäminen on tärkeä osa pankreatiitin vaikuttavaa hoitoa, mutta joskus huolellisista tutkimuksista huolimatta sen aiheuttaja voi jäädä tuntemattomaksi. Haimatulehdukseen liittyy sen etiologiasta riippumatta noin 20 %:n uusiutumisriski.

Lääkeaineen aiheuttamaa haimatulehdusta (DIAP) pidetään harvinaisena ja kohtuullisen vähän tutkittuna. DIAP:n osuus pankreatiiteista vaihtelee kirjallisuudessa välillä 0,1–5,3 %. Mahdollisesti suuremmassa riskissä oleviksi potilasryhmiksi on identifioitu nais-, lapsi- ja vanhuspotilaat, tulehduksellista suolistosairautta (IBD) tai edennyttä HIV-infektiota sairastavat potilaat sekä useita syöpähoitoja saavat potilaat. Lääkeaineen ja haimatulehduksen välisen kausaliteetin osoittaminen on haastavaa kliinikoille. Ainoastaan kolme lääkeainetta, atsatiopriini, 6-merkaptopuriini ja didanosiini, on RCT-asetelmassa todistettu olevan yhteydessä AP:iin.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka suurta osaa Tays:ssa hoidetuista haimatulehduksista voidaan pitää lääkkeen aiheuttamana ja kuinka usein DIAP uusiutui. Tutkimuksemme aineistona toimi pankreatiittirekisteri, joka koostui 703:sta Tays:ssa vuosina 2016–2018 hoidetusta ensimmäisen AP:n sairastaneesta potilaasta. Potilaiden seuranta-aika tutkimuksessa oli 31.12.2022 asti. Retrospektiivisesti tarkasteltuna 22 haimatulehdusta osoittautui lääkkeen aiheuttamaksi, ja DIAP:n osuus akuuteista pankreatiiteista oli 3,1 %. Kahden potilaan DIAP uusiutui seuranta-aikana ja uusiutumisriski tutkimuksessamme oli 9,1 %. Suurin osa (73 %) DIAP:sta oli vaikeusasteeltaan lieviä, mutta sairauteen liittyi 9,1 %:n kuolleisuus, joka oli 2,6-kertainen ei DIAP –ryhmään verrattuna. DIAP-ryhmän potilaat olivat ei DIAP –ryhmän potilaita nuorempia. DIAP-ryhmän potilailla oli merkittäviä perussairauksia: 32 %:lla oli IBD ja 36 %:lla jokin maligniteetti. Aineistossamme yleisimmät AP:n aiheuttaneet lääkeaineet olivat atsatiopriini (7 tapausta) ja peg-asparaginaasi (3 tapausta).

DIAP:n 3,1 %:n osuus Tays:ssa hoidetuista pankreatiiteista on samankaltainen kuin vastaavissa uudemmissa retrospektiivisissä tutkimuksissa. Potilaan lääkitys tulee huomioida AP:n mahdollisena etiologiana, kun sen yleisimmät etiologiat, sappikivitauti ja runsas alkoholinkäyttö, on poissuljettu.