Factoringpalvelujen arvonlisäverotus
Lammensalo, Topias (2024)
2024
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405035219
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405035219
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan factoringpalveluihin sovellettavaa arvonlisäverokäsittelyä. Tarkastelu aloitetaan määrittämällä, mitä factoringpalveluilla tarkoitetaan. Tutkimuksessa havaitaan, että factoringpalveluista on tyypillisesti tunnistettavissa sekä rahoituspalveluille että saamisten perinnälle ominaisia piirteitä. Rahoitus- ja perintäpalveluja koskeva arvonlisäverosääntely poikkeaa merkittävällä tavalla toisistaan, minkä vuoksi käsitys factoringpalveluihin sovellettavasta verokäsittelystä ei ole täysin yhtenäinen Euroopan unionin alueella.
Tutkimus on pääasialliselta metodiltaan oikeusdogmaattinen. Valitun metodin avulla tutkimuksessa pyritään tulkitsemaan sekä systematisoimaan esitettyjä tulkintakannanottoja factoringpalveluihin sovellettavasta arvonlisäverokäsittelystä. Kokonaisvaltaisemman käsityksen hankkimiseksi tutkimuksessa hyödynnetään myös oikeusvertailevan tutkimuksen metodeja. Oikeusvertailevaa tutkimusta suoritetaan tarkastelemalla, miten factoringpalveluja käsitellään Ruotsin arvonlisäverojärjestelmässä. Keskeisenä lähteenä tutkimuksessa hyödynnetään sekä unionin tuomioistuimen että korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä tehtyjä ratkaisuja. Oikeuskäytännön korostunut asema tutkimuksen lähdeaineistona on seurausta siitä, ettei factoringpalveluista säännellä nimenomaisesti arvonlisäverolaissa tai arvonlisäverodirektiivissä.
Tutkimuksessa havaitaan, että sovellettavaan arvonlisäverokäsittelyyn vaikuttavat useat eri tekijät. Tähän vaikuttavat oikeuskäytännössä esitettyjen tulkintakannanottojen lisäksi esimerkiksi arvonlisäverojärjestelmästä tunnistettavat yleiset oikeusperiaatteet, jotka tulee sisällyttää osaksi kokonaisarviointia.
Tutkimuksen lopuksi esitetään kannanotto factoringpalveluihin sovellettavasta
arvonlisäverokäsittelyssä. Tutkimus osoittaa, ettei factoringpalveluille ole määritettävissä yksiselitteistä arvonlisäverokäsittelyä. Sovellettava verokäsittely on ratkaistava siten tapauskohtaisesti. Tutkimuksessa esitetystä kannanotosta seuraa, että factoringpalvelu voi koostua osin myös arvonlisäverolain 41 §:n tarkoittamasta verottomasta rahoituspalvelun myynnistä. Kannanoton hyödynnettävyyteen voi kuitenkin vaikuttaa se, millaiseksi factoringpalveluja koskeva ratkaisukäytäntö muotoutuu lähitulevaisuudessa. Koska yksittäisen factoringpalvelun ominaispiirteet vaikuttavat olennaisilta osin sovellettavaan verokäsittelyyn, suositellaan tutkimuksen lopuksi factoringtoiminnan harjoittajaa selvittämään etukäteen myytävään palveluun sovellettava arvonlisäverokäsittely.
Tutkimus on pääasialliselta metodiltaan oikeusdogmaattinen. Valitun metodin avulla tutkimuksessa pyritään tulkitsemaan sekä systematisoimaan esitettyjä tulkintakannanottoja factoringpalveluihin sovellettavasta arvonlisäverokäsittelystä. Kokonaisvaltaisemman käsityksen hankkimiseksi tutkimuksessa hyödynnetään myös oikeusvertailevan tutkimuksen metodeja. Oikeusvertailevaa tutkimusta suoritetaan tarkastelemalla, miten factoringpalveluja käsitellään Ruotsin arvonlisäverojärjestelmässä. Keskeisenä lähteenä tutkimuksessa hyödynnetään sekä unionin tuomioistuimen että korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä tehtyjä ratkaisuja. Oikeuskäytännön korostunut asema tutkimuksen lähdeaineistona on seurausta siitä, ettei factoringpalveluista säännellä nimenomaisesti arvonlisäverolaissa tai arvonlisäverodirektiivissä.
Tutkimuksessa havaitaan, että sovellettavaan arvonlisäverokäsittelyyn vaikuttavat useat eri tekijät. Tähän vaikuttavat oikeuskäytännössä esitettyjen tulkintakannanottojen lisäksi esimerkiksi arvonlisäverojärjestelmästä tunnistettavat yleiset oikeusperiaatteet, jotka tulee sisällyttää osaksi kokonaisarviointia.
Tutkimuksen lopuksi esitetään kannanotto factoringpalveluihin sovellettavasta
arvonlisäverokäsittelyssä. Tutkimus osoittaa, ettei factoringpalveluille ole määritettävissä yksiselitteistä arvonlisäverokäsittelyä. Sovellettava verokäsittely on ratkaistava siten tapauskohtaisesti. Tutkimuksessa esitetystä kannanotosta seuraa, että factoringpalvelu voi koostua osin myös arvonlisäverolain 41 §:n tarkoittamasta verottomasta rahoituspalvelun myynnistä. Kannanoton hyödynnettävyyteen voi kuitenkin vaikuttaa se, millaiseksi factoringpalveluja koskeva ratkaisukäytäntö muotoutuu lähitulevaisuudessa. Koska yksittäisen factoringpalvelun ominaispiirteet vaikuttavat olennaisilta osin sovellettavaan verokäsittelyyn, suositellaan tutkimuksen lopuksi factoringtoiminnan harjoittajaa selvittämään etukäteen myytävään palveluun sovellettava arvonlisäverokäsittely.