Satu kasvattaa : Tekstianalyyttinen tutkimus nuorten tuottamista satuteksteistä feministisestä ja pedagogisesta näkökulmasta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan oppilaiden satutekstien piirteitä suhteessa sadun konventionaalisiin piirteisiin ja perusopetukseen sekä oppilaiden ja heidän vanhempiensa asennoitumista satuun. Tarkastelun lähtökohdaksi on valittu feministinen ja pedagoginen näkökulma. Tutkimuskysymyksiä ovat: Mitä pedagogisia tai feministisiä arvoja ja sadulle tyypillisiä ja epätyypillisiä piirteitä kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten tuottamista satuteksteistä voidaan havaita? Miten satua voidaan hyödyntää opetuskäytössä?

Tarkoituksena oli kyselytutkimusten ja tekstiaineiston avulla selvittää, miten suhtaudutaan sadun opetuksellisuuteen ja millaisia piirteitä tekstiaineistosta ilmenee. Tekstianalyyttisen tutkimuksen kautta tarkasteltiin satutekstin sisältöä ja miten sadun konventiot näyttäytyvät teksteissä. Kyselytutkimuksia ja tekstiaineistoa analysoitiin laadullisesti.

Tutkimusta varten saatiin lupa oppilaiden vanhemmilta sekä koulun viranomaisilta. Tutkimusaineistona toimivat kyselylomakkeiden vastaukset ja oppilaiden tuottamat tekstiaineistot. Yhdeksäsluokkalaisten kyselylomakkeen tausta-aineistona toimi Charles Perrault´n satu Pieni Punahilkka. Kyselylomakkeiden vastauksia vertailtiin vastaustyypeittäin, luokittain ja sukupuolittain Menetelminä käytettiin teemottelun ja tyypittelyn yhdistämistä sekä aineistolähtöistä tekstianalyysia. Tekstien tulkinta toteutettiin tekstianalyysin metodia apuna käyttäen feministisellä otteella. Tavoitteena oli löytää oppilaiden tuottamasta aineistosta erilaisia merkityksiä. Haluttiin myös tietää, mitä piirteitä löytyy satuteksteistä.

Tekstianalyyttisen tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuudennen luokan oppilaat kirjoittavat enimmäkseen satumaailmaan sijoittuvia tarinoita, kun taas yhdeksäsluokkalainen suosii reaalimaailmaan sijoittuvia satuja. Tekstiaineistossa oli saduille tyypillisiä ja epätyypillisiä naishahmoja. Yhdeksäsluokkalaisten sadut sisältävät enemmän länsimaisille saduille tyypillisiä naishahmoja sekä sukupuoleen ja yhteiskuntaan liittyvää epätasa-arvoisuutta kuin kuudesluokkalaisten, joiden henkilöhahmot toimivat tasa-arvoisemmin. Yhdeksäsluokkalaisille suunnatun kyselytutkimuksen vastauksista käy ilmi, että lapsuuden satuja muistetaan hämärästi, mutta lapsuuden turvallinen satumaailma on ollut tarpeellinen roolien ja identiteetin muodostumisessa. Vanhemmille ja yhdeksäsluokkalaisille suunnatut kyselyt puolestaan paljastivat, että satujen opetukselliseen käyttöön suhtaudutaan pääosin positiivisesti.

Etenkin arvojen ja elämänohjeiden opetus korostui vastauksissa. Kirjallisuustieteen näkökulmasta voidaan todeta, että tutkimukseen osallistuneet nuoret ovat hyvin tietoisia satugenrelle tyypillisistä piirteistä, mutta rohkeasti myös rikkovat niitä epätyypillisillä piirteillä, kuten poikkeavilla aloituksilla ja naishahmojen tasa-arvoisuudella suhteessa patriarkaalisuuteen. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että opetussuunnitelman ja opetusmateriaalin tasolla voisi olla hyödyllistä nostaa esiin satujen merkitystä arvojen ja kansanperinteen välittäjänä, koska nämä sisältyvät koko peruskoulun ajan opetuksen laaja-alaisuuteen.