”Näin juttu tehtiin” : toimitusviittaukset tutkivassa journalismissa

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee tutkivan journalismin artikkeleissa esiintyviä persoonaviittauksia, jotka kohdistuvat jutun tuottaneeseen toimitukseen. Toimitusviittauksia tarkastellaan paitsi kuvaillen, myös siitä näkökulmasta, millaista vuorovaikutteisuutta niiden avulla rakennetaan tekstin tekijän ja lukijan välille. Tutkielman teoriataustan hahmottelemisessa sekä aineiston koostamisessa on hyödynnetty systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan pohjautuvaa interpersoonaisen metadiskurssin käsitettä, jolla tarkoitetaan tekstin tapoja rakentaa tekijä-lukijasuhdettaan sekä tarjota lukijalle ohjeita tekstin tulkitsemiseen. Tekstin tekijään kohdistuvat henkilöviittaukset ovat yksi interpersoonaista metadiskurssia muodostavista kielen keinoista. Nämä viittaukset ovat jaoteltavissa rakentamansa vuorovaikutuksen mukaan tekijän näkyvyyttä korostaviin sekä tekijän näkyvyyttä häivyttäviin henkilöviittauksiin.

Tutkimusaineisto muodostuu 90 virkkeestä, joiden persoonaviittauksen referenttinä toimii tekstin tuottanut tutkivan journalismin toimitus. Tutkimusaineisto on koottu tutkivan journalismin artikkeleista, sillä journalistien oma aktiivisuus tiedonhankinnassa sekä lähteistä itsenäisesti tehdyt päätelmät ovat tutkivassa journalismissa erityisen keskeisiä. Voidaan siis päätellä, että tutkivaa journalismia edustavat artikkelit sisältävät runsaasti viittauksia jutun tehneeseen toimitukseen. Tutkimusaineistosta tuotetaan sekä laadullista että määrällistä tietoa. Etualalla on laadullinen, kuvaileva tieto erilaisista toimitukseen viittaamisen tavoista sekä niiden välittämistä merkityksistä. Määrällisen tiedon avulla puolestaan hahmotetaan, mitkä tekijään viittaamisen tavat ovat aineistossa yleisimpiä. Tutkielma asettuu tekstintutkimuksen tutkimusperinteeseen ja hyödyntää tekstianalyysin keinoja toimitusviittausten vuorovaikutteisuuden tarkastelemisessa.

Tutkimusaineiston analyysissa muodostuu neljä toimitusviittausten kategoriaa, jotka määrittyvät viittaustavan kielellisen ilmiasun perusteella: passiiviviittaukset, nollapersoonaviittaukset, monikon ensimmäisen persoonan viittaukset sekä yksikön kolmannen persoonan viittaukset. Passiivi- ja nollapersoonaviittaukset häivyttävät tekijää selvimmin, ja läsnäolevimman vaikutelman toimitus puolestaan antaa monikon ensimmäisen persoonan sekä yksikön kolmannen persoonan viittauksissa. Yksikön kolmannen persoonan viittaukset osoittautuvat selvästi yleisimmäksi toimitukseen viittaamisen tavaksi. Laajin kategoria on myös hajanaisin, ja näissä virkkeissä ilmenevää vaihtelua toimituksen näkyvyyden tai taustallaolon asteessa analysoidaan tarkemmin toimitusviittausten syntaktisten roolien avulla. Lisäksi aineiston analyysista käy ilmi, että toimitusviittaukset esiintyvät kahdenlaisissa konteksteissa: tiedollisesti eli toimituksen taustatutkimustyötä valottaen sekä toiminnallisesti eli käsillä olevaa juttutekstiä metatekstuaalisesti kommentoiden.

Tutkielman johtopäätöksenä voidaan sanoa, että aineiston tutkivan journalismin artikkeleissa esiintyy säännönmukainen kirjo tapoja, joilla jutun tehneeseen toimitukseen viitataan. Tiheimmin esiintyvien viittaustapojen vuorovaikutukselliseksi tehtäväksi voidaan hahmotella journalistisen tekstin konventioihin sopivan ja luottamusta herättävän auktoriteetin luominen, joka näkyy, muttei henkilöidy tai korostu liikaa. Yksikön kolmannen persoonan yleisyys aineistossa on huomionarvoinen seikka, sillä lehtikielessä on tavallisesti suosittu neutraaleja ja etäännytettyjä toimitukseen viittaamisen tapoja, kuten passiivia. Koska journalismi juttutyyppeineen on kuitenkin laaja kenttä erilaisia käytänteitä tekijän näkyvyyden tai taustallaolon suhteen, voi tämän tutkielman ajatella kuvaavan ainoastaan yhtä sen monista nurkkauksista, tutkivaa journalismia.