Bioregionalistinen ajattelu arkkitehtuurissa : näkökulmia kestävään paikkaperustaiseen suunnitteluun

Abstract

Arkkitehtuurisuunnittelussa tehtävillä valinnoilla on kauaskantoiset vaikutukset ympäristöömme. Ilmastonmuutoksen peruuttamattomien vaikutusten ehkäiseminen muodostaa kriittisen haasteen suunnittelulle, sillä suuri osa globaaleista päästöistä muodostuu rakentamisesta ja rakennusten energiankulutuksesta. Samaan aikaan globalisaation ja suunnittelun ajallisen tehostamisen myötä nykyarkkitehtuuria vaivaa paikattomuus, joka vaikuttaa heikentävästi ihmisten henkiseen hyvinvointiin ja identiteetin muodostumiseen. Eräs näiden ongelmien juurisyistä on nykyaikaa leimaava ihmiskeskeinen maailmankuva, joka on eriyttänyt ihmisen luonnosta ja sen muista ekosysteemeistä. Kestävämmän rakentamisen ja elämäntapojen mahdollistaminen vaatii nykyajassa uudenlaista ajattelua ja paremmin paikallisuuksia huomioivaa suunnittelua. Tämä diplomityö tutkii bioregionalistista ajattelua osana kestävää paikkalähtöistä arkkitehtuurisuunnittelua. Tutkimuksen tavoitteena on valottaa Suomessa käsitteenä toistaiseksi yleistymättömän bioregionalismin konseptia ja selvittää, millaisilla tavoilla nykyaikana hahmottuva bioregionalistinen ajattelu voi tukea arkkitehtia kestävässä, paikallisuuksia elävöittävässä suunnittelussa. Tutkimus koostuu kahdesta osiosta ja hyödyntää menetelminä laadullista kirjallisuuskatsausta sekä havainnollistavia tapaustutkimuksia. Ensimmäinen osio tarkastelee kirjallisuuskatsauksen avulla bioregionalismin kehitystä, sen paikallisen ulottuvuuden määrittävää bioalueen konseptia sekä bioregionalistisen maailmankuvan rakentumista. Tämän jälkeen luodaan katsaus bioregionalismiin kohdistuneeseen kritiikkiin ja sen keskeisimpiin ongelmakohtiin. Osion lopussa tarkastellaan nykyaikaisen bioregionalistisen ajattelun yleisimpiä suuntauksia, joista potentiaalisimpana näyttäytyy käytännönläheinen, systeemiajattelua hyödyntävä prosessillinen suuntaus. Toisessa osiossa yhdistetään bioregionalistinen ajattelu osaksi arkkitehtuurisuunnittelua muodostamalla periaatteet bioregionalistiselle lähestymistavalle. Tapaustutkimusten ja esimerkkien avulla havainnollistetaan bioregionalistisen suunnittelun piirteitä ja siinä hyödynnettäviä menetelmiä. Tätä seuraa pohdinta, millä tavoin bioregionalistinen lähestymistapa muuttaa arkkitehdin roolia ja millaisia haasteita se tuo mukanaan. Lopuksi tarkastellaan lyhyesti bioregionalistisen suunnittelun mahdollisuuksia Suomessa. Lopputulema on, että bioregionalistinen ajattelu voi auttaa suunnittelijaa hahmottamaan paikallista ulottuvuutta dynaamisena kokonaisuutena, mahdollistaen kokonaisvaltaisesti kestävän suunnittelun paikan ehdoilla. Tämä edellyttää kuitenkin lähestymistä suunnitteluun loppupäästä avoimena prosessina, jossa korostuvat ennen kaikkea empatia, osallistavuus sekä riittävän ymmärryksen kerryttäminen paikasta kokemuksellisen havainnoinnin avulla.

The choices made in architectural design have a long lasting impact on our environment. Preventing further irreversible effects of the ongoing climate crisis poses a critical challenge for design and planning, since large portion of CO2 emissions originate from construction and operational energy consumption of our buildings. At the same time, globalization and accelerated planning processes have resulted in placeless architecture and environment, which has a negative effect on our mental well-being and development of identity. One of the root causes of these problems is the human-centered world-view characteristic of the modern era, that has led to human alienation from nature and its ecosystems. Therefore developing more sustainable practices that foster lively localities requires alternative ways of thinking and making architecture. This thesis studies bioregional thinking as part of sustainable place-based architectural design. The research aims to shed light on the concept of bioregionalism so far not common in Finland, and to study ways of how bioregional thinking can inform architects in holistic place-based design process. The research methods comprise of a literature review and a selection of illustrative case-studies. The first part examines the development of bioreginalism, concept of bioregion central to bieragionalism, and the formation of bioregional world-view through a literature review. After this, an overview of critique towards bioregionalism and its main problems is presented. The last section examines the most common tendencies of present-day bioregional thought, from which the so-called processual tendency is highlighted for holding the most potential by utilizing systems-thinking and providing the most practical approach. The second part combines bioregional thought with architectural design by composing ideas of bioregionalism into design principles. Different strategies and potential methods of the bioregional design approach are then illustrated by thematical case-studies and series of examples. This is followed by a discussion on how bioregional approach affects the role of the architect and what kind of challenges it poses. The conclusion is that bioregional thinking can assist a designer in percieving the local realm as a dynamic whole, making it possible to create a holistic sustainable design according to the conditions and requirements of the place. However, this requires approaching the design as an open-ended process emphasizing empathy, participatory design and taking time to accumulate sufficient understanding of the place by experiental learning and observation.