Hengähdystauko: Palautumisen tiloja työympäristössä

Abstract

Tämän diplomityön tarkoituksena on selvittää, miten arkkitehtuurin ja tilasuunnittelun keinoin voidaan vaikuttaa työstressistä palautumiseen tietotyöhön keskittyvissä työympäristöissä. Työssä selvitetään erilaisia tapoja ymmärtää stressiä ja siitä palautumista sekä niiden suhdetta rakennettuun ympäristöön. Tutkielmassa pyritään löytämään suunnittelullisia keinoja, joilla luoda työympäristöön palautumista edistäviä tiloja.

Tutkielma jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa selvitetään, miten stressin ajatellaan syntyvän ja kuinka siitä palaudutaan niin työpäivän aikana kuin vapaa-ajalla. Tämän lisäksi esitellään erilaisia käsityksiä palauttavista ympäristöistä. Toisessa osassa syvennytään tarkemmin palautumisen kannalta merkittäviin työympäristöjen arkkitehtonisiin muuttujiin ja kehitetään suunnitteluperiaatteita palauttavien työympäristöjen luomiseen ensimmäisessä osassa taustoitettujen teorioiden pohjalta. Suunnitteluperiaatteita havainnollistetaan tilatutkielmalla, jonka tuloksia verrataan tutkimuskirjallisuudessa esiin tulleisiin palauttavien ympäristöjen piirteisiin sekä teorioihin.

Yksi laajalti ymmärretty näkökulma on, että ihminen palautuu stressistä neljän psykologisen mekanismin kautta, joita ovat psykologinen irrottautuminen, rentoutuminen, taidon hallintakokemukset ja kontrolli vapaa-ajasta. Näitä mekanismeja mukailevat teemat toistuvat useissa palauttavia ympäristöjä kuvaavissa teorioissa sillä erotuksella, että taidon hallintakokemuksia merkittävämmin esiin on nostettu sosiaalisen tuen merkitys. Palauttavien ympäristöjen suunnittelussa korostuvat luonto ja aistikokemukset. Palauttavien ympäristöjen piirteiden lisäksi selvitetään terveellisten ympäristöjen suunnittelun lähtökohtia ja syvennytään salutogeneesiin.

Taustoittavan ensimmäisen osan pohjalta esitetään näkökulma arkkitehtuurin merkityksestä suhteessa palautumiseen ja kehitetään ehdotus työympäristöjen palauttavien tilojen suunnitteluperiaatteista. Periaatteet jakautuvat kuormitustekijöitä vähentäviin ja voimavaroja lisääviin teemoihin. Kuormitustekijöitä vähentävää suunnitteluperiaatetta kuvaa termi käyttömukavuus. Voimavaroja lisäävä suunnitteluperiaate on virikkeellisyys.

Suunnitteluperiaatteita havainnollistavassa tilatutkielmassa pyritään luomaan optimaalinen palautumisen tila kuvitteelliseen työympäristöön. Tilatutkielmassa havaitaan, että suunnitteluperiaatteet ovat keskenään sidosteisia ja osittain limittyviä. On myös selvää, että optimaalisen palautumisen tila on hankala suunnitella, sillä stressi on hyvin monimuotoinen ja yksilöllinen kokemus. Tutkielma voi toimia näkökulmia avaavana esimerkkinä sekä konseptuaalisena pohjana todellisissa työympäristöissä palautumiseen pyrkiville ratkaisuille.

The purpose of this thesis is to investigate how architecture and spatial design can influence recovery from work-related stress in work environments that focus on knowledge work. It explores different ways of understanding stress and stress-recovery and their relationship with the built environment. The thesis seeks to identify design approaches to create recovery-enhancing spaces in the workplace.

The thesis is divided into two parts. The first part explores how stress is thought to arise and how to recover from it, both at work and in leisure time. Different ideas about restorative environments are also presented. The second part will go into more detail on the restorative properties of work environments and develop design principles for designing restorative work environments based on the theories discussed in the first part. The design principles will be illustrated by a spatial study, the results of which will be compared with the characteristics and theories of restorative environments identified in the research literature.

One widely understood perspective is that humans recover from stress through four psychological mechanisms: psychological detachment, relaxation, mastery, and sense of control. Themes that reflect these mechanisms recur in many theories of restorative environments, with the difference that the importance of social support is more prominent than mastery experiences. The design of restorative environments emphasises nature and sensory experiences. In addition to the characteristics of restorative environments, the starting points for designing healthy environments are explored, most notably salutogenesis.

Building on the first part of the thesis, a perspective on the role of architecture in relation to recovery will be presented and design principles for restorative spaces in work environments will be developed. The principles are divided into stress-reducing and resource-enhancing themes. The stress-reducing design principle is described by the term comfort of use. The resource-enhancing design principle is stimulation.

The spatial study illustrating the design principles aims to create an optimal space of restoration in a fictitious work environment. The spatial study shows that the design principles are interlinked and partly overlapping. It is also clear that the optimal space of restoration is difficult to design, as stress is a highly individual experience. The thesis can serve as an opener of new perspectives and as a conceptual basis for solutions aimed at restoration in real working environments.