Yleiskulujen vähennysoikeus arvonlisäverotuksessa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan arvonlisäverolain 117 §:n mukaista yleiskulujen vähennysoikeutta, erityisesti konsernin emoyhtiön kannalta. Keskeisenä kysymyksenä yleiskuluista on tarkasteltu itse yleiskulujen käsitteen määritelmää, kulujen vähennysoikeuden jakamista sekä emoyhtiön harjoittaman toiminnan vaikutusta vähennysoikeuteen. Emoyhtiön harjoittamasta toiminnasta on keskitytty erityisesti holdingyhtiönä toimimiseen sekä emoyhtiön tarjoamin rahoituspalvelujen vaikutukseen. Tutkimusongelman taustalla on arvonlisäverolain hyvin suppeat säännökset yleiskulujen vähennysoikeudesta. Arvonlisäverolakiin ei sisälly yleiskulujen käsitteen määritelmää, eikä tarkempia keinoja vähennysoikeuden jakamiseen tilanteissa, joissa yhtiön harjoittama toiminta oikeuttaa tekemään vähennyksen vain osittain. Näiden vuoksi on tulkinnanvaraista, mitä kuluja yleensä voidaan käsitellä yleiskuluina sekä se, millä perusteilla vähennysoikeus tulisi jakaa yhtiön vähennykseen oikeuttavan ja vähennykseen oikeuttamattoman toiminnan kesken. Veron kertaantumisen estämiseksi laaja vähennysoikeus on kuitenkin tärkeä osa arvonlisäverotusta ja vähennysoikeuden laajuus merkittävä tekijä yrityksen toiminnan kannalta. Tutkimuskysymysten tarkastelun apuna on tutkielmassa käyty lyhyesti läpi arvonlisäveron yleisiä vähennysoikeuden edellytyksiä sekä konsernina toimimista arvonlisäverotuksen kannalta. Arvonlisäveron yleistä vähennysoikeutta on tarkasteltu ainoastaan yleiskulujen vähennysoikeuden pohjana. Konsernina toimimisella ei lähtökohtaisesti ole arvonlisäverotuksessa merkitystä. Konserneja on kuitenkin myös tarkasteltu lyhyesti pohjustamaan emoyhtiön yleiskulujen vähennysoikeuden tarkastelua. Tutkimuksessa on käytetty metodina lainopillista tutkimusta. Lainopillisessa tutkimuksessa on tarkoitus systematisoida oikeussäännöksiä sekä selvittää näiden sisältöä. Tutkimusmetodilla pyritään siis lain tulkintaan. Tutkimuksessa pyritään tulkitsemaan lakitekstin merkitystä. Tutkimuksen toteuttamisessa on hyödynnetty erilaisia oikeuslähteitä. Euroopan unionin yhteisen arvonlisäverojärjestelmän vuoksi EU-oikeus on arvonlisäverotuksessa merkittävä osa tulkintaa ja oikeuslähteitä. Sen vuoksi tutkimuksessa on hyödynnetty kotimaisten lähteiden lisäksi ulkomaisia. Tuomioistuinratkaisuista on myös tarkasteltu KHO:n päätösten lisäksi EUT:n tuomioita. Tutkimuksen perusteella esitettyihin tutkimuskysymyksiin ei voida antaa selkeitä suoria vastauksia. Yleiskulujen käsitteen määrittelystä voidaan osoittaa keinoja, joiden avulla voidaan pyrkiä määrittelemään kulut yleiskuluiksi, mutta suoranaista tyhjentävää listausta ei ole mahdollista antaa. Yleiskuluja voidaan määrittää suoraan kohdistettavien kulujen määrittämisen kautta, jolloin suoraan kohdistettavien kulujen jälkeen jäävät kulut voisivat olla yleiskuluja. Sekä yleiskulujen käsitteen määrittely, että sopivien jakoperusteiden etsiminen riippuu harjoitetusta toiminnasta sekä tehdyistä hankinnoista. Emoyhtiön harjoittaman toiminnan merkitys yleiskulujen vähennysoikeuden kannalta voi olla merkittävä. Holdingyhtiönä toimimisesta on annettavissa selkeämpi tulkintakannanottoja, vaikka tällöinkin on vielä epäselvää, mikä lasketaan riittäväksi pelkkää omistamista pidemmälle meneväksi liiketoiminnaksi. Rahoituspalvelujen harjoittamisen vaikutuksista erityisesti kotimainen oikeuskäytäntö on kuitenkin tulkinnanvaraisempi. Tutkimuksessa ei siten onnistuttu löytämään selkeitä vastauksia esitettyihin tutkimuskysymyksiin, eikä selkeät määritelmät koettu lainsäädännön ja nykyisen oikeuskäytännön perusteella mahdolliseksi.