Itsenäistä asumista yhteisöllisesti: Yhteisöasuminen ikääntyneiden asuinvaihtoehtona ja sen tilalliset tarpeet

Abstract

Niin maailmalla kuin Suomessakin väestö ikääntyy, ja ikärakenne on muutoksessa. Väestöllisen huoltosuhteen ennustetaan kasvavan, ja väestörakenteen muutos tulee kuormittamaan palvelujärjestelmää sekä kansantaloutta. Kansallisessa ikäohjelmassa vuoteen 2030 listattujen vaikuttavuustavoitteiden tavoitteena on ikääntyneiden asumisen ja asuinympäristöjen kehittäminen. Yhteisöasuminen on herättänyt lisääntyvää kiinnostusta sekä ikääntyneiden että yhteiskunnallisten päättäjien keskuudessa. Yhteisöasumisen ajatellaan voivan tarjota yksilölle ikääntymisen kannalta hyödyllisen sosiaalisen verkoston, joka mahdollistaa hyvinvoinnin kannalta tärkeitä sosiaalisia resursseja, kuten naapuriavun ja sosiaalisen tuen. Tämä työ on toteutettu osana Tampereen yliopiston Tulevaisuuden senioriasuminen -hanketta (TULE), jota rahoittavat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA sekä 22 alan toimijaa.

Diplomityössäni selvitettiin kirjallisuuskartoituksen avulla yhteisöasumisen mahdollisuuksia ja haasteita ikääntyneiden asumismuotona, ja kartoitettiin, millaisin suunnitteluratkaisuin voidaan edistää asuinyhteisöjen ikäystävällisyyttä. Kirjallisuuskatsauksen lähdemateriaaleina käytettiin pääosin yhteisöasumista ja ikäystävällisiä asuinympäristöjä käsitteleviä vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita. Niiden lisäksi täydentävänä materiaalina käytettiin myös yhteisöasumista käsitteleviä kokemusasiantuntijoiden kirjoittamia kirjoja. Aineiston keruun menetelminä hyödynnettiin pääosin systemaattista tiedonhakua sekä helmenkasvatusta. Kirjallisuuskatsauksen löydöksistä muodostettiin arviointikehys yhteisöasumisen ikäystävällisyyden arvioimisen tueksi. Arviointikehystä hyödynnettiin case-analyysissa havainnollistamaan, millaisia ikääntymisen kannalta hyödyllisiä tai haasteellisia suunnitteluratkaisuja tutkituissa asuinyhteisöissä esiintyi. Kirjallisuuskatsauksen ja case-analyysin pohjalta muodostettiin suunnitteluosuus, jossa esitetään konkreettisia ehdotuksia ikäystävällisen yhteisöasumisen tilojen suunnittelun tueksi.

Tutkitun tiedon perusteella yhteisöasumisen hyödyt ikääntyneille ovat sen tarjoamat sosiaaliset resurssit. Yhteisöasuminen voi myös kannustaa aktiiviseen ja terveelliseen elämäntapaan ja antaa ikääntyneelle mahdollisuuden aktiiviseen toimijuuteen omassa ikääntymisprosessissaan sekä asuinympäristössään. Yhteisöasumiseen liittyy aina konflikteja eikä se sovi kaikille. Yhteisöasumisen ei voida ajatella nykyisessä muodossaan korvaavan ympärivuorokautisen asumisen kaltaisia palveluasumisen muotoja.

Työn keskeisinä tuotoksina ovat ikäystävällisen asuinyhteisön tilojen suunnittelun tueksi koottu ohjeistus sekä asuinyhteisöjen ikäystävällisyyden arviointiin kehitetty arviointikehys. Ikäystävällisen yhteisöasumisen tilallisessa suunnittelussa on ensiarvoisen tärkeää, että ikäystävällisyys ymmärretään kaiken suunnittelun reunaehtona, eikä yksittäisinä ratkaisuina muutoin ikääntyneille sopimattomassa ympäristössä. Yhteisöasumisen kontekstissa ikäystävällisyys tulee huomioida laajasti kaikissa mittakaavoissa kaupunkitilasta yksittäisen tilan yksityiskohtiin.

Tämän työn tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa ikäystävällisiä yhteisöllisiä ratkaisuja ikääntyneiden asumiseen. Diplomityöhöni sisältyvässä ohjeistuksessa on esitetty ehdotuksia ja huomioita, jotka voivat lisätä sekä rakennusprojekteissa toimivien arkkitehtien, että tulevien asukkaiden tietoisuutta huomioon otettavista seikoista ikäystävälliseen yhteisöasumiseen liittyen.