Perinnekylät : Näkökulmia siirrettyjen perinnerakennusten asuinalueisiin

Abstract

Tutkielman aiheena ovat siirrettyjen perinnerakennusten asuinalueet, joista käytetään tässä työssä nimitystä perinnekylät. Alueille voidaan siirtää pääsääntöisesti ennen vuotta 1940 rakennettuja hirsirunkoisia rakennuksia tai joissain tapauksissa rakentaa uudisrakennuksia perinteisin menetelmin. Perinnekylien rakentamiseen liittyy eettisiä ongelmia, minkä vuoksi tutkielman tavoitteena on löytää perusteluja kylien rakentamiselle. Eettisten kysymysten keskiössä ovat näkemyserot arkkitehtikunnan ja vanhaa estetiikkaa toivovien ihmisten välillä. Tavoitteena on ymmärtää perinnekylien ilmiötä laajemmin ja tuoda esille näkökulmia niihin suhtautumiseen.

Työn ensimmäisessä käsittelyosassa perehdyn perinnekylien käsitteelliseen ja teoreettiseen taustaan. Tämän jälkeen käsittelen tapausanalyysissa perinnekyliä neljän suomalaisen alueen kautta, jotka ovat Mustasaaren Stundarsin asuinalue, Seinäjoen Kitinojan perinnekylä, Pälkäneen Rautajärven torppakylä sekä Sipoon Puu-Talma. Analyysissa selvitän perinnekylien ominaisuuksia, jotka vaikuttavat kylien rakentumiseen ja kysyntään sekä niiden kykyyn vastata rakennusperinnön hoidon tarpeisiin. Luvussa neljä käsittelen perinnekylien eettisyyttä laajemmin. Eettiset ongelmat jakautuvat vanhojen hirsirunkojen siirtoon ja maaseudun rakennusperinnön köyhtymiseen sekä uusdisrakennusten rakentamiseen vanhojen mallien mukaan.

Kaikki alueet ovat lähtöisin yksittäisen kuntalaisen aloitteesta, ja niiden rakentuminen on seurausta pitkäjänteisestä työskentelystä. Kuntien kaavoituksen suhtautuminen hankkeisiin on merkittävässä osassa alueiden rakentumisen edistämistä. Alueiden ilmeisiin vaikuttavat erityisesti sallittu rakentamisen tapa, alue jolta rakennuksia voi siirtää sekä rakennustapaohjeiden detaljitaso. Perinnekylissä toistuvat samat arvot, kuten esteettisen asuinympäristön luominen, rakennusperinnön säilyttäminen ja ekologisuus, mutta niiden painopisteet eroavat. Muita arvoja perinnekylissä ovat yhteisöllisyys sekä rakennuksen terveellisyys.

Perinnekylät tarjoavat ratkaisuja kiertotalouden edistämiseen ja kestävään rakentamiseen. Etenkin maaseudulla rakennuksia jää tyhjilleen, eikä niiden kaikkien säilyttäminen paikallaan ole mahdollista. Jotta rakennuksia ei kysynnän kasvaessa kuitenkaan purettaisi ja siirrettäisi liian kevein perustein, on perinteisen menetelmin tehdyllä uudisrakentamisella paikkansa täydennysrakentamisena. Kylien epäaitoutta vähentävät aidot perinteiset menetelmät ja materiaalit. Perinnekylät mahdollistavat kulttuuriperinnön säilyttämisen, tuottavat tietoa sekä siirtävät rakennusperinnettä ja käsityötaitoa eteenpäin yksittäisiä rakennushankkeita laajemmin ja järjestelmällisemmin.

The subject of this thesis is heritage villages, which are defined as areas of relocated traditional buildings. As a rule, log buildings built before 1940 can be relocated or, in some cases, new buildings can be constructed using traditional methods. There are ethical problems associated with the construction of heritage villages, which is why the aim of this thesis is to find a justification for the construction of such villages. At the heart of these ethical issues are the differences of opinion between the architectural profession and those who wish to preserve the old aesthetic. The aim is to understand the phenomenon of traditional villages in a broader sense and to provide perspectives on how to approach them.

In the first part of the thesis, I will look at the conceptual and theoretical background of heritage villages. I will then present a case study through four Finnish areas: the Stundars residential area in Mustasaari, the Kitinoja traditional village in Seinäjoki, the Rautajärvi ecovillage in Pälkänen and the Puu-Talma in Sipoo. In the analysis, I examine the characteristics of the villages that influence their construction and demand, as well as their ability to meet the needs of the management of built heritage. In chapter four, I discuss the ethics of heritage villages more broadly. The ethical problems are divided between the transfer of old log frames and the impoverishment of rural building heritage, and the construction of new buildings according to old models.

All areas are the result of the initiative of an individual citizen, and are the result of long-term work. The attitude of local authorities to planning projects plays an important role in promoting the development of these areas. The appearance of areas is influenced in particular by the type of construction allowed, the area from which buildings can be moved and the level of detail in the design guidelines. Traditional villages share common values such as the creation of an aesthetic living environment, the preservation of the built heritage and ecology, but their priorities differ. Other values in traditional villages are community spirit and the healthiness of the building.

Traditional villages offer solutions for promoting a circular economy and sustainable construction. Especially in rural areas, buildings remain empty and it is not possible to keep them all in place. However, in order to avoid the over-light demolition and relocation of buildings as demand grows, new construction using traditional methods has a place as infill. Authentic traditional methods and materials reduce the inauthenticity of these villages. In addition, traditional villages enable the preservation of cultural heritage, generate knowledge and maintain and pass on building heritage and craftsmanship in a broader and more systematic way than individual building projects.