Terveen äänen narinan ja dysfonisen karheuden kuulonvarainen arviointi : Vertaileva empiirinen tutkimus

Abstract

Puheen narina on äänen normaalivariaatioon kuuluva ja yleistynyt äänenkäyttötapa. Karheutta pidetään yhtenä poikkeavan äänenlaadun määritteistä ja siihen liittyy usein rakenteellinen poikkeama äänihuulissa. Puheen narinalla ja dysfonisella karheudella on aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan samankaltaisia perkeptuaalisia piirteitä ja laadullisia yhtäläisyyksiä, mutta tutkimusta narinan ja karheuden auditiivis-perkeptuaalisesta erottelusta ei ole saatavilla. Kuulonvarainen arviointi on yleisesti käytetty äänen arviointimenetelmä puheterapeutin kliinisessä työssä. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään, voiko terveen äänen narinaa ja dysfonista karheutta erottaa toisistaan kuulonvaraisesti. Tutkimuksesta saatavaa tietoa voidaan hyödyntää äänenlaadun kliinisessä arvioinnissa sekä häiriöisen äänen tunnistamisessa.

Tämän tutkimuksen tutkimusaineisto koostui kolmestakymmenestä kolmen sekunnin mittaisesta /a/-vokaaliäännöstä. Näytteet kerättiin Tampereen yliopiston ja Tampereen yliopistollisen sairaalan kautta vuosina 2015–2022 terveäänisiltä ja dysfonisilta puhujilta. Tutkimusaineiston analysoijina toimi kaksi laillistettua ääneen erikoistunutta puheterapeuttia, jotka arvioivat ääninäytteet GRBASIasteikon mukaisesti ja luokittelivat näytteet kolmeen kategoriaan: ”narina”, ”karheus” ja ”en osaa sanoa”. Kuusi näytteistä esitettiin analysoijille kahdesti. Näytteiden saamia arvioita vertailtiin ja analysoitiin Statistical Product and Service Solutions -tilasto-ohjelmistolla.

Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiempaa käsitystä narinan ja karheuden perkeptuaalisten piirteiden samankaltaisuuksista ja antavat näyttöä ilmiöiden erottelun haasteista. GRBASI-asteikon piirteistä laatu, karheus ja vuotoisuus olivat tilastollisesti merkitseviä ja osoittivat narinan laadultaan heikommaksi ja karheamman kuuloiseksi kuin karheus. Näytteistä 65 % luokiteltiin alkuperäisen luokittelun mukaan oikeaan kategoriaan narinaksi tai karheudeksi. Narisevat näytteet tunnistettiin karheita näytteitä paremmin. Miesäänisten puhujien antamat narinanäytteet tunnistettiin parhaiten ja eniten haasteita oli naisäänisten puhujien karheiden näytteiden tunnistamisessa. Analysoijien arviot eivät olleet täysin yhdenmukaisia toistonäytteiden saamia arvoja ja luokitteluja tarkasteltaessa.