"Se monimediaalisuus oli vielä vähän hämärä käsite ": Monimediallisuus 1980-2020-luvuilla suomalaisessa televisiotuotannossa

Abstract

Vuonna 2005 Suomeen rantautui jo kansainvälisesti menestynyt monimediallinen tositelevisio-ohjelma Big Brother, joka nosti monimediallisuuden media-alan ilmiönä suomalaisten televisiotuotantojen keskiöön. Käsite oli saavuttanut suomalaisen televisiotuotannon jo ennen tätä, mutta kehitys kohti monimediallistuvaa Suomea sai vauhtia uudenlaisen tuotannon myötä suuntana tämän päivän monimediallinen sisällöntuotanto. Tutkielmassani tutkin, miten media-ala on kehittynyt ja muuttunut monimediallisuuden näkökulmasta suomalaisessa televisiotuotannossa vuosien 1980–2020 välillä. Samalla pohdin sitä, millainen rooli ja merkitys monimediallisuudella on ollut vuosikymmenien aikana media-alalla ja etenkin televisiotuotannoissa. Monimediallisuus näyttäytyy mediatutkimuksessa usean muun käsitteen kautta, kuten transmediallisuus ja mediakonvergenssi, jotka ovat tämänkin tutkimuksen kannalta olennaisia käsitteitä monimediallisuuden ymmärtämisen kannalta. Kontekstina tässä tutkimuksessa toimii suomalainen televisiotuotanto ja sen kaupalliset toimijat, MTV3 ja Nelonen, sekä julkisena organisaationa Yleisradio. Tutkimuksessa käsitellään myös kyseisten toimijoiden ja ylipäätään suomalaisen televisiotuotannon historiaa.

Tutkielman aineisto koostuu neljän media-alan asiantuntijan puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, jotka ovat toteutettu aikavälillä 14.6.2023–18.8.2023. Aineiston pohjalta muodostin analyysia varten aikajanan, jossa käsitellään monimediallisuutta ja media-alaa vuosikymmen kerrallaan 1980–90-luvuista lähtien 2020-lukuun asti kolmen eri pääteeman kautta: media-alan muutos, taloudelliset realiteetit ja arki työelämässä. Lopetan aikajanan media-alan tulevaisuuden näkymiin, sillä koin sen mielenkiintoiseksi sekä tutkielmaa rikastuttavaksi näkökulmaksi osana muutoksen ja kehityksen tutkimista.

Muutos ja kehitys media-alalla monimediallisuuden näkökulmasta on selkeä ei pelkästään televisiotuotannoissa vaan kokonaisuudessaan median sisällöntuotannossa. Taloudelliset realiteetit ovat tiukentuneet vuosikymmeneltä toiselle muuttaen samalla myös tuotantojen arkea tiukemmiksi vailla spontaaniutta. Työn tekeminen on kuitenkin koettu läpi vuosikymmenien mielekkäänä ja palkitsevana. Muutoksen näkökulmasta analyysissä painottui myös digitalisaatio ja teknologian kehitys, jotka toivat mukanaan muun muassa internetin ja sosiaalisen median. Käsitteenä monimediallisuus näyttäytyy nykypäivänä näkymättömänä ja jopa epärelevanttina, ja ilmiönä se on sulautunut hiljaiseksi osaksi tuotantoja ja mediaa. Käsite ei ole kuollut, mutta se on jäänyt aikansa lapseksi.