”Tämä järjestelmä tuntuu yksin sairaana taistellessa aivan mahdottomalta.”: Vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus hallintolainkäytössä
Hoppu, Armi (2024)
2024
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404305054
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404305054
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta hallintolainkäytössä. Suomessa vammaisia henkilöitä on arviolta noin 15 % väestöstä. Vammaisten henkilöiden oikeuksiin on kiinnitetty lähihistoriassa kasvavasti huomiota, mutta kaikki oikeudet eivät edelleenkään toteudu yhdenvertaisesti valtaväestön kanssa.
Tutkielman aineistona toimivat ovat Invalidiliitto ry:n syksyllä 2023 toteuttama osallisuusbarometri, joka tutki vammaisten henkilöiden osallisuuden kokemuksia, sekä ote Invalidiliiton neuvonnan anonymisoituja neuvontapyyntöjä. Lisäksi hallintotuomioistuimille lähetettiin sähköpostikysely kohtuullisten mukautusten määrän arvioimiseksi. Tutkimuksessa käytettiin lainopillisia ja määrällisiä menetelmiä sen selvittämiseksi, miten yleistä on vammaisten henkilöiden varsinainen muutoksenhaku hallintotuomioistuimeen ja korkeimpaan hallintotuomioistuimeen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, missä hallintolainkäytön vaiheessa vammaiset henkilöt tarvitsevat tukea ja arvioitiin, voidaanko vammaisten henkilöiden hallintolainkäyttöä pitää yhdenvertaisena vammaisten henkilöiden hallintolainkäyttöön verrattuna.
Vammaisten henkilöiden keskuudessa varsinaisiin muutoksenhakukeinojen käyttö on huomattavan yleistä: 20 % osallisuusbarometriin vastanneista henkilöistä on viimeisen kahden vuoden aikana tehnyt valituksen hallinto-oikeuteen ja 7 % korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusmäärät osoittavat, että kattavasta lainsäädännöstä huolimatta vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisessa esiintyy todennäköisesti puutteita. Invalidiliiton neuvontapyyntöjen analyysi osoittaa, että suhteutettuna hallinto-oikeudelle tehtävien valitusten määrään korostuu neuvonnan tarve, kun päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen.
Vammaisten henkilöiden hallintoprosessin yhdenvertaisuutta arvioidessa selvitettiin, miten vammaisten henkilöiden yksilölliset tarpeet otetaan huomioon prosessin eri vaiheissa. Todellisen yhdenvertaisuuden toteutumiseksi hallintoprosessiin tehtävistä kohtuullisista mukautuksista ei ole tilastoa, mutta hallintotuomioistuimille lähetetyn sähköpostikyselyn mukaan prosessia voidaan pitää pääosin yhdenvertaisena. Suurin ongelma liittyy oikeusapuun, sillä sen saatavuus riippuu ainoastaan henkilön varallisuudesta.
Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden huomioiminen on tärkeää hallintopäätöksiä tehtäessä ja palveluita suunnitellessa, jotta tarve muutoksenhaulle vähenee. Tutkimuksessa ilmeni, että eräät aiheeseen liittyvät osa-alueet, kuten vammaisten henkilöiden kokemus avun tarvitsemista ja saamisesta ja erinäisten syiden perusteella valittamisesta luopuminen, vaativat yhä tarkempaa tutkimusta.
Tutkielman aineistona toimivat ovat Invalidiliitto ry:n syksyllä 2023 toteuttama osallisuusbarometri, joka tutki vammaisten henkilöiden osallisuuden kokemuksia, sekä ote Invalidiliiton neuvonnan anonymisoituja neuvontapyyntöjä. Lisäksi hallintotuomioistuimille lähetettiin sähköpostikysely kohtuullisten mukautusten määrän arvioimiseksi. Tutkimuksessa käytettiin lainopillisia ja määrällisiä menetelmiä sen selvittämiseksi, miten yleistä on vammaisten henkilöiden varsinainen muutoksenhaku hallintotuomioistuimeen ja korkeimpaan hallintotuomioistuimeen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, missä hallintolainkäytön vaiheessa vammaiset henkilöt tarvitsevat tukea ja arvioitiin, voidaanko vammaisten henkilöiden hallintolainkäyttöä pitää yhdenvertaisena vammaisten henkilöiden hallintolainkäyttöön verrattuna.
Vammaisten henkilöiden keskuudessa varsinaisiin muutoksenhakukeinojen käyttö on huomattavan yleistä: 20 % osallisuusbarometriin vastanneista henkilöistä on viimeisen kahden vuoden aikana tehnyt valituksen hallinto-oikeuteen ja 7 % korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusmäärät osoittavat, että kattavasta lainsäädännöstä huolimatta vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisessa esiintyy todennäköisesti puutteita. Invalidiliiton neuvontapyyntöjen analyysi osoittaa, että suhteutettuna hallinto-oikeudelle tehtävien valitusten määrään korostuu neuvonnan tarve, kun päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen.
Vammaisten henkilöiden hallintoprosessin yhdenvertaisuutta arvioidessa selvitettiin, miten vammaisten henkilöiden yksilölliset tarpeet otetaan huomioon prosessin eri vaiheissa. Todellisen yhdenvertaisuuden toteutumiseksi hallintoprosessiin tehtävistä kohtuullisista mukautuksista ei ole tilastoa, mutta hallintotuomioistuimille lähetetyn sähköpostikyselyn mukaan prosessia voidaan pitää pääosin yhdenvertaisena. Suurin ongelma liittyy oikeusapuun, sillä sen saatavuus riippuu ainoastaan henkilön varallisuudesta.
Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden huomioiminen on tärkeää hallintopäätöksiä tehtäessä ja palveluita suunnitellessa, jotta tarve muutoksenhaulle vähenee. Tutkimuksessa ilmeni, että eräät aiheeseen liittyvät osa-alueet, kuten vammaisten henkilöiden kokemus avun tarvitsemista ja saamisesta ja erinäisten syiden perusteella valittamisesta luopuminen, vaativat yhä tarkempaa tutkimusta.