Häpeän tuhoava voima: Kirjallisuuskatsaus häpeän roolista lastensuojelun lapsiasiakkaiden elämässä

Abstract

Lastensuojelun asiakkuuteen liittyy edelleen stigmaa ja häpeää. Lastensuojelun lapsiasiakkaiden elämässä ilmenevää häpeää on tutkittu verrattain vähän. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää, miten häpeä ilmenee lastensuojelun lapsiasiakkaiden elämässä sekä syventää ymmärrystä häpeän roolista ja vaikutuksista lapsiasiakkaiden elämään. Teoriaosuudessa avataan määritellään häpeän käsitettä ja tuodaan ilmi, mitä tarkoitetaan psykososiaalisilla ongelmia. Taustoituksessa selitetään häpeän ja lastensuojelun yhteyttä ja avataan, miksi häpeä nähdään merkityksellisenä teemana lastensuojelussa.

Kandidaatin tutkielmani on narratiivinen kirjallisuuskatsaus, joka tarjoaa aiemmasta tutkimustiedosta yhtenäisen kokonaisuuden. Metodin avulla tiivistetään jo olemassa olevien tutkimusten tieto aiheesta uudella tavalla. Aineisto koostuu yhdeksästä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka käsittelevät aihetta. Aineisto sisältää laadullista ja määrällistä, kotimaista ja kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta.

Tutkielman tulokset osoittavat, että häpeällä on negatiivisia vaikutuksia avun pariin hakeutumiseen ja sen vastaanottamiseen. Ongelmien ja vaikeuksien salailu johtuu häpeästä ja estää avun hakemista. Pitkittynyt häpeä aiheuttaa vetäytymistä ihmissuhteista ja haasteita ylläpitää sosiaalisia suhteita. Kaltoinkohtelun aiheuttama häpeä vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Lastensuojelun lapsiasiakkaiden minäkuvalle haitallista on muiden tuottamat stereotypiat ja leimaaminen. Lapsen kokemus itsestä pahana tai huonona voi johtaa vääristyneen minäkuvan kehittymiseen. Lapsuudessa koettu väärinkohtelu, johtaa kokemukseen itsestä arvottomana, epäkunnioitettuna ja hylätyksi tulleena. Pitkään jatkuneella häpeällä on vahingollisia seurauksia mielenterveyteen ja se haittaa tunteiden säätelyä ja selviytymismekanismeja.

Kandidaatin tutkielman tulosten perusteella, häpeä altistaa lastensuojelun lapsiasiakkaita mielenterveysongelmille, ihmissuhteiden haasteille ja vääristyneelle minäkuvalle. Häpeä vaikeuttaa avun saamista, koska ongelmien paljastuminen pelottaa tai häpeällisistä asioista on liian vaikea puhua. Pitkäaikaisella häpeällä on pitkäaikaiset vaikutukset yksilön elämään. Häpeästä puhumattomuus lisää häpeää. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden olisi tärkeää ymmärtää häpeää moninaisena asiana, joka on tarpeellista kohdata ja käsitellä, jotta sitä voidaan vähentää. Tietoisuutta koskien lastensuojelua tulisi lisätä, jotta stigmaa sen ympäriltä voidaan poistaa. Jatkossa hyödyllistä olisi tutkia keinoja, jotka ovat lastensuojelun lapsiasiakkaiden näkökulmasta hyödyllisiä häpeän vähentämiseen.