Mieleenpainuva kokemus vai pelkkä multimediaesitys?: Laadullinen sisällönanalyysi HS Ytimessä -erikoisartikkelien kerronnan multimodaalisuudesta

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin Helsingin Sanomien HS Ytimessä -erikoisartikkelien kerrontaa paneutumalla artikkeleissa esiintyviin kirjallisiin ja digitaalisiin elementteihin. Tavoitteenani on selvittää, missä suhteessa aineistossani käytetään perinteisiä tekstillisiä keinoja verrattuna uusiin digitaalisen journalismin mahdollistamiin kerronnan muotoihin. Samalla haluan tarkastella, mitä lisäarvoa erilaiset kerronnan keinot ja niiden välinen vuorovaikutus, multimodaalisuus, tuovat journalistisiin artikkeleihin.

Taustoitan tutkielmaani esittelemällä multimodaalisuuden käsitteen ja perehdyttämällä lukijaa tutkimuskirjallisuuteeni, joka käsittelee journalismin tunnuspiirteitä sekä digitaalisen journalismin kerronnan keinoja. Työni aineisto koostuu kuudesta Helsingin Sanomien verkkomuotoisesta artikkelista, jotka on julkaistu HS Ytimessä -tuotteen alla kahden viikon rajauksella tuotteen lanseerauksesta, eli aikavälillä 6–20.4.2023. Tutkin aineistoani käyttämällä menetelmänä laadullisen sisällönanalyysiin kuuluvaa luokittelua. Valitsemani menetelmä antaa mahdollisuuden tunnistaa aineistostani digitaalisia ja visuaalisia elementtejä sekä tekstin kerronnallisia piirteitä. Tarkasteltuani elementtejä erikseen, arvioin niiden välillä tapahtuvaa vuorovaikutusta.

Tutkimusprosessini aikana löysin neljä pääluokkaa, joiden alle sijoitin havaintoni juttujen sisältämistä kirjallisista ja digitaalisista elementeistä. Kirjallisen kerronnan osalta havaitsin kaksi pääluokkaa, jotka kuvaavat tekstissä esiintyviä mukaansa tempaavia tilanteita sekä kirjoitustyyliä, joka vie lukijan huomion. Digitaalisen ja visuaalisen kerronnan osalta tunnistin kaksi pääluokkaa, eli interaktiiviset ja dynaamiset elementit sekä perinteisiin konventioihin nojaavan visuaalisuuden.

Keskeinen johtopäätös tutkielmassani on, että aineistossani esiintyvät digielementit vahvistavat kokemusta, jota jo juttujen tekstiosuuksissa pyritään kirjallisen kerronnan työkaluilla välittämään. Tämän pohjalta on mahdollista päätellä, että digitaalisen kerronnan elementit toimivat kirjalliselle kerronnalle nykyaikaisena vastaparina, mutta eivät kilpailijana. Päätelmää tukee havaintoni siitä, että kaunokirjallisen kerronnan piirteitä esiintyy vakiintuneissa muodoissaan laajasti läpi aineiston, mutta digitaalisia elementtejä siinä esiintyy vaihtelevin määrin.