Laukosta Lappiin ja kaksintaistelu kartanolla: Miten 1200-luvun Matti Kurjen hahmoa on käytetty

Abstract

Tämän tutkielman päähenkilö on 1200-luvun lopun pirkkalaispäällikkönä tunnettu Matti Kurki. Tutkielman pääkysymyksenä on selvittää, mitä Matti Kurjesta on aikojen saatossa kirjoitettu ja miksi. Toisella tavalla muotoillen tutkielma tarkastelee Matti Kurjen hahmon vaikuttavuutta. Yksi keskeinen elementti Matti Kurkeen liittyen on hänen jännitteinen suhteensa lappalaisiin. Lähteissä lappalaisiksi kutsuttua pyyntiväestöä asui vielä keskiajalla laajoilla alueilla Sisä-Suomessa suomalaisen talonpoikaisasutuksen läheisyydessä. Tutkielman sivukysymyksenä on selvittää, millaiseksi Matti Kurjen suhde lappalaisiin kuvataan. Tutkielman toisena sivukysymyksenä on Matti Kurkea käsittelevien kertomusten tapahtumien vertaaminen siihen, millaisen kuvan näistä tapahtumista saa muista lähteistä ja erityisesti nykytutkimuksen käsitysten pohjalta. Tämä sivukysymys pohjautuu erityisesti siihen, että nykypäivänä Matti Kurjen hahmon käytössä kertomusten sisältämät tiedot ja nykytutkimuksen tiedot sekoittuvat keskenään. Matti Kurkeen liittyviä keskeisiä kertomuskokonaisuuksia on olemassa kaikkiaan viisi kappaletta. Näistä jokaista tarkastellaan tässä tutkielmassa omana päälukunaan keskenään kronologisessa järjestyksessä. Kertomuskokonaisuudet sijoitetaan tutkielmassa oman kontekstinsa ja oman aikansa historiankirjoituksen yhteyteen. Tutkielman keskeinen menetelmällinen näkökulma on siis historian käyttö. Ensimmäisenä käsitellään Matti Kurkea Johannes Schefferuksen (1621–1679) vuodelta 1674 peräisin olevassa Lapponia-teoksessa. Lapponia käsittelee nimensä mukaisesti Lapin maan ja kansan historiaa, ja tähän teokseen sisältyvät ensimmäiset tunnetut maininnat Matti Kurjesta. Toinen kertomuskokonaisuus löytyy Henrik Gabriel Porthanin (1739–1804) vuosina 1786 ja 1789 julkaistusta kaksiosaisesta tutkimuksesta Pirkkalaisista (De Bircarlis I & II). Kyseessä on akateeminen tutkimus, jossa Porthan pyrkii osoittamaan Ylä-Satakunnasta tai Hämeestä lähtöisin olleiden pirkkalaisten toimineen välineenä, jonka avulla Ruotsi alisti valtaansa pohjoisen lappalaiset. Matti Kurki on Porthanille ennen kaikkea näiden pirkkalaisten johtaja, mutta rinnastuu myös lappalaisten omaan johtajaan nimeltä Thins Kogreh. Kolmas kertomuskokonaisuus liittyy Matti Kurjen ja venäläisen Pohdon kaksintaistelukertomukseen Vesilahden Laukon kartanon maisemissa. Kertomuksesta on olemassa muutama hieman toisistaan eroava versio, joista tunnetuin löytyy Zacharias Topeliuksen (1818–1898) Maamme kirjasta vuodelta 1875. Kertomus liittyy selvästi Suomen kansallisromantiikan aikaan. Suomalaisen Matti Kurjen päävastustaja on venäläinen, ja ruotsalaiset ovat suomalaisten kanssa vähintäänkin samalla puolella venäläisiä vastaan. Neljäs kertomuskokonaisuus sisältyy Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen (1830–1903) teokseen Pohjan-piltti vuodelta 1859. Pohjan-piltti on historiallinen romaani, jonka pääjuonena on Matti Kurjen ja Wiljakka Poutun välinen kilpailu pirkkalaisten johtajuudesta. Myös tämä teos liittyy Suomen kansallisromantiikkaan. Toisin kuin Topeliuksella, Yrjö-Koskisella suomalaisten vastapuoleksi muodostuvat lähtökohtaisesti ruotsalaiset. Matti Kurki rinnastuu Pohjan-piltin kertomuksessa Ruotsin kruunulle myötämieliseen Suomen aateliin, vastapuolenaan suomalaisiin talonpoikiin rinnastuva pohjalainen Wiljakka Pouttu. Näiden neljän keskeisen kertomuskokonaisuuden jälkeen tässä tutkielmassa käsitellään vielä viides monimuotoisempi kokonaisuus, joka liittyy uusimpaan Matti Kurjesta olemassa olevaan vesilahtelaiseen perimätietoaineistoon ja Matti Kurjen hahmon käyttöön vesilahtelaisessa matkailutoiminnassa. Lisäksi aivan ensin tarjotaan historiallinen taustoitus tämän tutkielman kannalta tärkeimpiin 1200-luvun teemoihin.