"Miksi minun valintani on niin vapaasti arvosteltavissa ja tuomittavissa?" : Yhteisön suhtautuminen vapaaehtoiseen lapsettomuuteen

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelen yhteisön suhtautumista vapaaehtoiseen lapsettomuuteen sosiaalisten normien sekä muuttuneen perhekäsityksen kautta. Vapaaehtoinen lapsettomuus on nouseva ilmiö yhteiskunnassamme, ja lasten hankintaa ei nähdä enää yhtä vahvasti yksilön velvollisuutena. Vapaaehtoinen lapsettomuus on yksilön tietoinen valinta olla hankkimatta lapsia. Tutkin, minkälaista yhteisön suhtautuminen vapaaehtoiseen lapsettomuuteen on, ja miten sosiaaliset normit sekä muuttunut käsitys perheestä näitä suhtautumisia ohjaavat. Tässä tutkimuksessa yhteisö määrittyy yksilön sosiaaliseksi ympäristöksi, eli ihmisiksi, joiden kanssa yksilö on tekemisissä omassa arkielämässään.

Tutkimukseni teoreettisena lähtökohtana ovat sosiaaliset normit sekä muuttunut käsitys perheestä. Tutkimuksessani kysyn sitä, minkälaista yhteisön suhtautuminen vapaaehtoiseen lapsettomuuteen on. Aineistona tutkimuksessa on Yhteiskunnallisesta tietoarkistosta ladattu valmisaineisto, jossa vapaaehtoisesti lapsettomat ovat kertoneet omista kokemuksistaan. Aineiston analyysissa käytin aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Tutkimuksen perusteella suhtautuminen vapaaehtoista lapsettomuutta kohtaan jakautuu sekä myönteiseen että kielteiseen suhtautumiseen. Suhtautuminen jakautuu alaluokkiin, jossa kielteisessä luokassa on nähtävissä yksilön ulossulkemista yhteisöstä, päätöksen vähättelyä, surua suvun jatkumattomuudesta, vallitsevaa oletusta lapsien hankkimisesta sekä yksilöön liitettäviä negatiivisia piirteitä vapaaehtoisen lapsettomuuden takia. Myönteinen suhtautuminen näyttäytyy alaluokkien kautta kannustamisena, rohkaisuna ja päätöksen hyväksymisenä. Myönteisessä suhtautumisessa näkyy myös muuttunut käsitys lapsien hankkimisesta eli lapsien hankintaa ei nähdä enää pakollisena velvollisuutena.

Tutkimuksen tulokset osoittavat sen, miten sosiaalinen normi lapsien hankkimisesta on osittain muuttunut, eikä vapaaehtoista lapsettomuutta nähdä enää pelkästään normin ulkopuolisena toimintana, vaan valittu lapseton elämä voidaan esimerkiksi nähdä myös houkuttelevana ja hyväksyttävänä elämäntapana. Tuloksissa näkyy kuitenkin edelleen vahva sosiaalinen normi myös lapsien hankkimisen puolesta, joka näyttäytyy yksilön tasolla erilaisilla sosiaalisen normin kontrolloimisen keinoilla, kuten yksilön päätöksen vähättelyllä, epäuskolla tai ulossulkemisella yhteisöstä.