Kevyttä Anarkiaa : Urbaanit yhteishyödykkeet ja institutionaalinen kaupunkisuunnittelu Lapinlahden sairaalan tapauksessa

Abstract

Kaupungeissa tapahtuu. Samaan aikaan kun erilaiset toimijat elävät elämäänsä, toimivat ja tekevät asioita kaupunkiympäristössä, kaupunkia suunnitellaan ja kaupunkeihin kohdistuvia haasteita pyritään ratkaisemaan julkisen vallan toimesta. Suomalainen maankäytön lainsäädäntö antaa kunnille ja kaupungeille monopoliaseman päättää omasta maankäytöstään. Rinnakkaisesti tämän institutionaalisen kaupunkisuunnitteluorganisaation kanssa kaupungeissa on lisääntyvästi erilaista kansalaislähtöistä liikehdintää, joka on volyymiltaan ja luonteeltaan hyvinkin kirjavaa.

Kuinka kaupunkisuunnittelijat, kaavojen valmistelijat ja julkinen valta pystyvät vastaamaan kansalaisten alati kasvavaan tietoisuuteen omasta elinympäristöstä? Onko mahdollista lähestyä dilemmaa erilaisista suunnitteluteoreettisista näkökulmista? Vai onko lähtökohtaisesti niin, että julkinen valta ja nämä itseorganisoituvat kaupunkitoimijat ja heidän käyttämänsä toimintamallit ja logiikka eivät ole sovitettavissa yhteen? Miksi Suomessa ylipäätään yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelua tehdään niin kuin sitä tehdään? Nämä ovat kysymyksiä, joita avaan tässä diplomityössä. Toisaalta tässä työssä tarkastelemieni itseorganisoituvien kaupunkitoimijoiden pyrkimykset ottaa kaupunkitilaa haltuunsa ja edistää heille tärkeitä asioita ja tavoitteita rinnan markkinavetoisen kaupunkikehityksen voivat olla myös suunnittelijan näkökulmasta hyvinkin haastavia.

Lähestyn näitä itseorganisoituvia kaupunkitoimijoita teorialla urbaaneista yhteishyödykkeistä ja asetan tässä työssä tapausesimerkkinä tarkastelemani Lapinlahden sairaalan ja sen toimijat tähän teoreettiseen viitekehykseen. Yhteishyödykkeiden jälkeen esittelen erilaisia toisen maailmansodan jälkeen vaikuttaneita teorioita liittyen kaupunkisuunnitteluun, jonka lisäksi kuvaan kuinka nämä teoriat vaikuttavat suomalaisessa maankäytön suunnittelussa. Lisäksi asetan nämä lähtökohtaisesti anglo-amerikkalaiset teoriat suomalaiseen kontekstiin ja avaan myös laajempia yhteiskunnallisia vaikuttimia, jotta teoriat ja tutkimani tapausesimerkki voidaan asettaa yhdeksi ilmentymäksi vallitsevasta yhteiskunnallisesta logiikasta ja ideologiasta.

Varsinaisen teorian jälkeen käyn lävitse Lapinlahden sairaala-alueeseen liittyvän historian, nykytilanteen ja mahdolliset tulevaisuuden suunnitelmat. Tämän jälkeen peilaan aiemmin esitettyjä teorioita Lapinlahden tapaukseen ja muodostan yhden tapausesimerkin, jossa itseorganisoituvat kaupunkitoimijat ja suunnittelujärjestelmä ajautuvat eräänlaiseen ristiriitaan, jonka ratkaisu on hankalaa yhteiskunnan markkinaehtoisesta näkökulmasta.

Lopussa käsittelen esiin nousseita kysymyksiä hieman laajennetusti tiedostaen kuitenkin, että Lapinlahti muodostaa oman uniikin tapauksensa. Lapinlahden ainutlaatuisuudesta huolimatta ajurit ja logiikka, jolla kaupunkisuunnittelua Suomessa tehdään ovat myös globaaleja ja Lapinlahden tarkastelu auttaa osaltaan selittämään näitä ilmiöitä. Pohdin myös suunnitteluteorioiden ja -järjestelmien logiikkaa ja potentiaalisia heikkouksia tilanteessa, jossa markkinavetoisuus ja suunnittelijan ideaalit törmäävät. Tämä työ ei sinällään tarjoa minkäänlaista suoraa ratkaisua vaan herättää enemmänkin kysymyksiä ja aihioita jatkopohdinnalle ja -tutkimukselle.