Kuntaliitosten vaikutukset asukasluvut kehitykseen: Tutkimus Suomessa vuosina 2013–2017 lakkautetuista kunnista
Pihlajamäki, Tomi (2024)
Pihlajamäki, Tomi
2024
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404294818
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404294818
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee kuntaliitosten vaikutuksia asukasluvun muutoksiin vuosien 2013–2017 välillä lakkautettujen kuntien alueilla. Aiemman tutkimuksen perusteella lakkautetuissa kunnissa havaitaan useita alueen elinvoimaa heikentäviä vaikutuksia: lakkautettujen kuntien alueiden äänestysaktiivisuus laskee, hallinnon sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen työpaikkojen määrä pienentyy ja vanhojen osakeasuntojen vertailuhinnat kehittyvät verrokkialueita heikommin Vanhojen osakeasuntojen vertailuhintoja pidetään mittarina alueen palvelutarjonnan laajuudesta ja laadusta. Tutkielman hypoteesi juontuu edellä mainitusta tuloksesta. Tutkielman hypoteesi on, että koska lakkautettujen kuntien elinvoima heikkenee useilla mittareilla mitaten, myös asukasluku pienentyy lakkautettujen kuntien alueella nopeammin kuin mitä se olisi pienentynyt, jos kuntaa ei olisi lakkautettu.
Tutkielmassa yhdistetään propensiteettipistemenetelmää (propensity score matching) sekä difference-in-differences-analyysiä. Propensiteettipistemenetelmän käyttöä varten koeryhmälle, eli lakkautetuille kunnille sekä potentiaalisille verrokkikunnille estimoidaan propensiteettipisteet käyttäen asukaslukua, alueella työssäkäyvien lukumäärää, ikärakennetta kuvaavia muttujia, maantieteellisiä olosuhteita kuvaavia muuttujia, taloudellista tilannetta kuvaavia muuttujia, elinkeinorakennetta kuvaavia muuttujia sekä tietoa siitä, onko kunnassa lukio. Propensiteettipisteet kuvaavat taustamuuttujille ehdollistettua todennäköisyyttä tulla käsitellyksi. Propensiteettipisteiden laskentaan käytetään vuoden 2010 poikkileikkausaineistoa. Estimoitujen propensiteettipisteiden perusteella koeryhmälle valikoidaan sopiva verrokkiryhmä difference-in-differences-analyysiä varten.
Kun sopiva koeryhmä on muodostettu, asukaslukujen muutoksia analysoidaan difference-in-differences-menetelmällä. Menetelmän perusajatus tarkastella mielenkiinnon kohteena olevaa suuretta koeryhmässä sekä verrokkiryhmässä sekä ennen käsittelyä että sen jälkeen, kun käsittely on suoritettu. Muutokset koeryhmän ja verrokkiryhmän tunnusluvun tasoerossa ovat menetelmän oletusten täyttyessä seurausta käsittelyn vaikutuksista tunnuslukuun. Tässä tapauksessa havainnoidaan asukasluvun muutoksia vuosina 2000–2022 koe- ja verrokkiryhmässä siten, että koeryhmän kunnat lakkautetaan ja liitetään toiseen kuntaan tarkastelujakson aikana.
Vuosina 2020–2022 asukaslukujen muutokset olivat koronapandemiasta johtuen epätavallisia useissa Suomen kunnista: pienten kuntien asukasluvun lasku hidastui merkittävästi ja useiden kaupunkien kasvu hidastui. Tutkielman päälöydös on, että hypoteesin mukaisesti lakkautettujen kuntien asukaslukujen kehitys eriytyy verrokkiryhmästä, mutta vaikutus havaitaan ainoastaan vuosina 2020–2022. Jos analyysistä rajataan ulos vuodet 2020–2022, tilastollisesti merkitsevää vaikutusta ei havaita. Näin ollen tulos antaa viitteitä sille, että koronapandemian aiheuttamat muutokset muuttoliikevirroissa kohtelevat maaseutualueita eri tavoin: monet maaseutualueet olivat onnistuneet aiempaa paremmin pitämään asukkaistaan kiinni ja jopa houkuttelemaan kaupungeista pois muuttaneita uusia asukkaita, mutta lakkautettujen kuntien alueet yleisesti ottaen eivät. Tuloksesta voidaan näin ollen päätellä lakkautettujen kuntien alueiden vetovoiman heikentyneen siten, että ne eivät onnistuneet taittamaan asukasluvun pienentymistä vuosina 2020–2022, vaikka monet muut asukaslukuaan nopeastikin menettävät alueet siihen kykenivät.
Tutkielmassa yhdistetään propensiteettipistemenetelmää (propensity score matching) sekä difference-in-differences-analyysiä. Propensiteettipistemenetelmän käyttöä varten koeryhmälle, eli lakkautetuille kunnille sekä potentiaalisille verrokkikunnille estimoidaan propensiteettipisteet käyttäen asukaslukua, alueella työssäkäyvien lukumäärää, ikärakennetta kuvaavia muttujia, maantieteellisiä olosuhteita kuvaavia muuttujia, taloudellista tilannetta kuvaavia muuttujia, elinkeinorakennetta kuvaavia muuttujia sekä tietoa siitä, onko kunnassa lukio. Propensiteettipisteet kuvaavat taustamuuttujille ehdollistettua todennäköisyyttä tulla käsitellyksi. Propensiteettipisteiden laskentaan käytetään vuoden 2010 poikkileikkausaineistoa. Estimoitujen propensiteettipisteiden perusteella koeryhmälle valikoidaan sopiva verrokkiryhmä difference-in-differences-analyysiä varten.
Kun sopiva koeryhmä on muodostettu, asukaslukujen muutoksia analysoidaan difference-in-differences-menetelmällä. Menetelmän perusajatus tarkastella mielenkiinnon kohteena olevaa suuretta koeryhmässä sekä verrokkiryhmässä sekä ennen käsittelyä että sen jälkeen, kun käsittely on suoritettu. Muutokset koeryhmän ja verrokkiryhmän tunnusluvun tasoerossa ovat menetelmän oletusten täyttyessä seurausta käsittelyn vaikutuksista tunnuslukuun. Tässä tapauksessa havainnoidaan asukasluvun muutoksia vuosina 2000–2022 koe- ja verrokkiryhmässä siten, että koeryhmän kunnat lakkautetaan ja liitetään toiseen kuntaan tarkastelujakson aikana.
Vuosina 2020–2022 asukaslukujen muutokset olivat koronapandemiasta johtuen epätavallisia useissa Suomen kunnista: pienten kuntien asukasluvun lasku hidastui merkittävästi ja useiden kaupunkien kasvu hidastui. Tutkielman päälöydös on, että hypoteesin mukaisesti lakkautettujen kuntien asukaslukujen kehitys eriytyy verrokkiryhmästä, mutta vaikutus havaitaan ainoastaan vuosina 2020–2022. Jos analyysistä rajataan ulos vuodet 2020–2022, tilastollisesti merkitsevää vaikutusta ei havaita. Näin ollen tulos antaa viitteitä sille, että koronapandemian aiheuttamat muutokset muuttoliikevirroissa kohtelevat maaseutualueita eri tavoin: monet maaseutualueet olivat onnistuneet aiempaa paremmin pitämään asukkaistaan kiinni ja jopa houkuttelemaan kaupungeista pois muuttaneita uusia asukkaita, mutta lakkautettujen kuntien alueet yleisesti ottaen eivät. Tuloksesta voidaan näin ollen päätellä lakkautettujen kuntien alueiden vetovoiman heikentyneen siten, että ne eivät onnistuneet taittamaan asukasluvun pienentymistä vuosina 2020–2022, vaikka monet muut asukaslukuaan nopeastikin menettävät alueet siihen kykenivät.