Yhdysvaltojen suurvaltaidentiteetin heijastuminen Libyan interventioon : diskurssianalyysi Obaman puheista

Abstract

Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastellaan, millainen on Yhdysvaltojen suurvaltaidentiteetti ja millainen intressi siitä on syntynyt ulkopoliittisesti. Suurvaltaidentiteettiä tarkastellaan vuonna 2011 tehdyn Libyan Nato-intervention kautta. Tutkimuksen tarkoitus on ymmärtää, millainen intressi suurvaltaidentiteetti oli päätöksessä osallistua interventioon.

Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa on sosiaalinen konstruktivismi. Konstruktivistisena taustaolettamuksena tutkielmassa on, että valtioilla on oma sosiaalisesti rakentunut identiteetti. Sosiaalisen konstruktivismin kautta pyritään hahmottamaan, millainen on Yhdysvaltojen suurvaltaidentiteetti ja kuinka se on rakentunut. Ymmärtämällä valtioidentiteettiä pyritään ymmärtämään millaiseksi ulkopoliittiseksi intressiksi se voi muodostua ja näin voidaan ymmärtää valtion käyttäytymistä.

Menetelmänä tutkimuksessa toimii diskurssianalyysi. Diskurssianalyysiä lähestytään Iver B. Neumannin luoman neljän kohdan jaottelun kautta, jotka ovat kulttuurillinen kompetenssi, tekstien rajaaminen, representaatioiden kartoittaminen ja diskurssien kerrostaminen. Tässä tutkielmassa merkittävin osuus koostuu diskurssien kartoittamisesta aineisosta, sillä konstruktivistisesta näkökulmasta identiteetit kehittyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Näiden diskurssien pohjalta voidaan hahmottaa, millainen on Yhdysvaltojen suurvaltaidentiteetti ja millaisille diskursseille se pohjautuu. Koska presidentti on niin merkittävä vallan käyttäjä Yhdysvalloissa, voidaan ajatella diskurssit presidentin puheissa heijastelevat valtion identiteettejä ja niiden valtasuhteita. Primääriaineistona tutkielmassa on 14 presidentti Barack Obaman puhetta vuodelta 2011.

Keskeiseksi tutkimustulokseksi osoittautui, että Yhdysvaltojen valtioidentiteetti rakentuu edelleen paljon suurvaltaidentiteetin ympärille ja se on ollut keskeinen tekijä päätöksessä osallistua Libyan interventioon. Aineiston perusteella voidaan erottaa neljä eri merkittävää diskurssia, joilla vahvistetaan tai uudelleen konstruoidaan suurvaltaidentiteettiä. Nämä ovat maailman arvojohtajuus, Yhdysvaltojen erityislaatuisuus, kansalliset intressit ja liittolaisuus.