Lähisuhdeväkivallan sovittelun ristiriitoja: Diskurssianalyysi Helsingin Sanomien lähisuhdeväkivallan sovittelua käsittelevistä mielipidekirjoituksista

Abstract

Suomessa parisuhdeväkivalta on merkittävä ongelma erityisesti naisille ja tytöille, ja Suomi on yksi Euroopan unionin vaarallisimmista maista naisille. Yksi usein käytetty parisuhdeväkivallan ratkaisumenetelmistä on rikos- ja riita-asioiden sovittelu, jossa osapuolet keskustelevat tapahtuneesta sovittelijan läsnä ollessa. Lähisuhdeväkivaltatapauksen sovittelussa osapuolet päätyvät useissa tilanteissa ratkaisuun ilman, että tekijä joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen teostaan. Lähisuhdeväkivallan sovittelu on herättänyt viime aikoina runsaasti yhteiskunnallista keskustelua ja kritiikkiä on esitetty sovittelusta ratkaisumenetelmänä ja sen todellisesta toimivuudesta väkivaltakierteen lopettamiseksi. Sovittelumenetelmän käyttämisessä parisuhdeväkivaltatapauksissa on havaittu useita ongelmia, kuten uhrin alisteinen asema tekijään nähden sekä yhteiskunnallisten asenteiden ylläpitäminen, joissa vähätellään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Tutkielmassani tarkastelen lähisuhdeväkivallan sovitteluun liittyviä näkemyksiä ja puhetapoja diskurssianalyysin avulla hyödyntäen teoriapohjana kriittisen diskurssianalyysin menetelmää. Tutkimuskysymykseni on: Millaisilla diskursseilla lähisuhdeväkivallan sovittelua puolletaan ja vastustetaan Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa vuosina 2018–2023? Aineistona käytän Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksia, jotka käsittelevät lähisuhdeväkivallan sovittelua joko sovittelua puoltavista tai vastustavista näkökulmista. Tutkimukseni tavoitteena on sovittelun julkisen keskustelun analysoimisen kautta hahmottaa ajankohtaisia käsityksiä sovittelumenetelmän toimivuudesta ja siitä, keille menetelmän käyttäminen näyttäytyy tärkeänä ja keille haitallisena ratkaisumenetelmänä parisuhdeväkivallan ehkäisytoimissa.

Muodostin aineistosta kolme keskeistä diskurssia, jotka ovat: 1) vastuudiskurssi, 2) dialogi työkaluna -diskurssi sekä 3) väkivallan ilmiö -diskurssi. Jaoin jokaisen diskurssin kahteen aladiskurssiin, jotka tarkentavat sovittelua puoltavia ja vastustavia näkökulmia. Muodostamistani diskursseista vastuudiskurssi tähdensi parisuhdeväkivaltaan ja sen sovitteluun liittyviä merkityssisältöjä uhrin ja tekijän vastuun sekä yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Dialogi työkaluna -diskurssi puolestaan keskittyi lähisuhdeväkivallan sovittelun tarkoitusperiin ja merkityksiin sovittelussa tapahtuvan dialogin näkökulmasta. Väkivallan ilmiö -diskurssi ilmensi sovittelua vastustavien ja puoltavien käsityksiä väkivallasta ilmiönä.

Tutkimukseni tulokset ilmentävät keskeisiä yhteiskunnallisia diskursseja ja asenteita lähisuhdeväkivallan sovittelua kohtaan sekä tunnistavat sovitteluun liittyviä keskeisiä ongelmia. Tulokset valottavat lähisuhdeväkivallan sovitteluun liittyviä kielellisiä merkityssysteemejä sekä tarkastelevat sovittelun toimivuutta lähisuhdeväkivallan ja väkivallan kierteen ratkaisumenetelmänä. Löydökset jakautuvat erityisesti huomioihin parisuhdeväkivaltatapausten vastuunjaosta, lähisuhdeväkivallan sovittelun haasteista sekä väkivallan moraalisesta arvioinnista. Tulosten perusteella lähisuhdeväkivallan sovittelua puoltavissa argumenteissa korostuu näennäinen yhdenvertaisuuden ja tasapuolisuuden ideologia, kun taas sovittelua vastustavissa näkemyksissä lähisuhdeväkivallan sukupuolistunut luonne ja naisten oikeudet.