Metsäojitettujen soiden ennallistamisen päästövaikutukset

Abstract

Monet luonnon ekosysteemit kuten suot, metsät ja vesistöt ovat heikentyneet ihmisen toiminnan seurauksena. Soiden osalta ojitustoiminta on aiheuttanut merkittäviä muutoksia suoekosysteemeissä. Jotta voidaan turvata monimuotoinen luonto jatkossakin, on luonnon ennallistaminen tarpeellista. Luonnon ennallistaminen tarkoittaa vahingoittuneen, heikentyneen tai tuhoutuneen ekosysteemin palauttamista takaisin lähelle luonnontilaa. Soiden ennallistamisella voidaan luonnon monimuotoisuuden turvaamisen lisäksi tavoitella myös ilmastoa viilentävää vaikutusta sekä ojituksesta aiheutuvan vesistökuormituksen minimoimista. Tässä työssä tutkitaan, mitä vaikutuksia metsäojitettujen soiden ennallistamisella on ilmastoon ja suon alapuoliseen vesistöön. Tarkemmin tutkitaan, miten ennallistaminen muuttaa metsäojitetun suon kykyä varastoida ja vapauttaa hiiltä sekä miten muiden kasvihuonekaasujen päästöt muuttuvat ennallistamisen jälkeen. Vesistövaikutusten osalta tarkastellaan, miten typen, fosforin ja orgaanisen hiilen kuormitus muuttuu ennallistamisen jälkeen. Suomen noin 9 miljoonan hehtaarin suoalasta melkein 5 miljoonaa hehtaaria on metsäojitettu. Soiden metsäojitus tarkoittaa ojitustoimintaa, joka on tehty metsätalouden toiminnan tehostamiseksi. Metsäojitus laskee suon vedenpintaa, jolloin puiden kasvuolosuhteet paranevat. Ojitus kuitenkin lisää suon hiilidioksidi- ja typpioksiduulipäästöjä ja ojituksen jälkeen myös suon kyky pidättää itsessään ravinteita heikentyy ja typen, fosforin sekä orgaanisen hiilen määrät suolta valuvissa vesissä kasvavat. Soiden ennallistamista tehdään yleisimmin täyttämällä ja patoamalla ojia turpeella, jotta soiden vedenpintaa saadaan nostettua. Ennallistamismenetelmillä ja ennallistettavan suon ravinteikkuudella on vaikutusta siihen, millainen ilmastovaikutus metsäojitetulla suolla on ennallistamisen jälkeen. On arvioitu, että suometsän hylkääminen olisi hiilen varastoitumisen kannalta paras menetelmä. Typpioksiduulipäästöjen kannalta ravinteikkaiden soiden ennallistaminen vähentäisi päästöjä eniten. Metaanipäästöjen osalta taas vähäravinteisten soiden ennallistaminen olisi ilmastollisesti kestävintä. Kaikkien kasvihuonekaasujen yhteisvaikutusta tutkimalla ilmastollisesti kestävintä olisi kohdistaa ennallistamistoimenpiteitä sellaisille soille, missä metaanipäästöjen kasvu olisi mahdollisimman maltillista, sillä metaanipäästöjen kasvu voi helposti kumota vähenevien typpioksiduuli- ja hiilidioksidipäästöjen viilentävän ilmastovaikutuksen. Ennallistettavan suon ravinteikkuudella on havaittu olevan vaikutusta myös vesistöjen tilaan ennallistamisen jälkeen. Ravinteikkailla soilla on havaittu lyhytaikaista kasvua typen, fosforin ja orgaanisen hiilen päästöissä ennallistamisen jälkeen. Vähäravinteisilla soilla kasvua on havaittu vain fosforin osalta. Pitkän aikavälin tarkastelussa on havaittu, että päästöt lähtivät laskuun vähäravinteisilla soilla. Lisää tutkimusta tarvitaan kuitenkin ravinteikkaiden metsäojitettujen soiden ennallistamisen pitkäaikaisista typen, fosforin ja orgaanisen hiilen päästöistä, jotta tiedetään paremmin, millaisille soille ennallistamista kannattaisi tehdä.