Stigmatisoitu köyhyys : Suomalaisten asenteet köyhyydestä itseaiheutettuna tilana

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten asenteita köyhyydestä itseaiheutettuna tilana. Universalismiin perustuvissa pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa köyhyyden synty nähdään tyypillisesti yksilöstä riippumattomien tekijöiden kautta, mutta Suomessa yksilön vastuuta korostava ilmapiiri on saanut aikaisempien tutkimusten valossa muita pohjoismaita voimakkaampaa kannatusta. Poikkeava asenneilmapiiri synnyttää tarpeen tarkastella suomalaisten asennoitumista köyhyyteen yksilön itseaiheuttamana tilana, jota tämän tutkielman kontekstissa lähestytään sosiodemografisten tekijöiden kautta. Tutkielman tutkimuskysymyksenä täten on, miten sosiodemografiset tekijät ovat yhteydessä mielipiteeseen köyhyydestä itseaiheutettuna tilana.

Koko tutkielman läpileikkaavana teoriakehyksenä toimii Feaginin esittämä köyhyyden yksilöllinen selitysmalli, jossa köyhyys ymmärretään yksilön oman toiminnan tai toimimattomuuden myötä syntyneenä tilana. Selitysmallin kontekstissa tarkastellaan myös Saaren empatiakuilun käsitettä sekä sen kautta syntyvää köyhien stigmatisoitumista Linkin ja Phelanin psykososiaalisen mallin mukaisesti.

Tutkielman aineistona toimii Tietoarkistosta hankittu FSD3356 Helsingin Sanomien köyhyyskysely vuodelta 2015. Aineiston keruu on toteutettu ei-todennäköisyysotannalla, eli itsestään muotoutuneella näytteellä, mikä koostuu yhteensä 9529 havainnosta. Vastaajat ovat 12–80-vuotiaita suomalaisia, joiden suhtautumista köyhiin ja muihin huono-osaisiin tutkittiin kyselyssä eri väittämin. Aineistoa analysoidaan kvantitatiivisin menetelmin hyödyntämällä ristiintaulukointia, Khiin neliö -testiä ja elaborointia. Tutkielman selittävinä muuttujina toimivat ikäluokka, sukupuoli, koulutustaso ja kotitalouden kuukausittaiset bruttotulot. Selitettävänä muuttujana toimii väittämä, joka kuvaa näkemystä köyhyydestä itseaiheutettuna tilana.

Analyysin tulokset osoittavat, että suomalaiset suhtautuvat kriittisesti köyhyyden yksilölliseen selitysmalliin. Taustamuuttujia tarkasteltaessa kuitenkin selviää, että erityisesti miehet, alle 35-vuotiaat ja korkeasti tienaavat vastaajat kannattavat näkemystä köyhyydestä itseaiheutettuna tilana. Koulutustaso selittää mielipide-eroja ainoastaan yli 35-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa korkean koulutuksen saaneet suhtautuvat näkemykseen muita koulutusluokkia myötämielisemmin.

Tulokset ovat yhdenmukaisia muiden köyhyysasenteita tarkastelevien tutkimusten kanssa, paitsi koulutustason osalta. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että matala koulutustaso on yhteydessä köyhyyden yksilöllisen selitysmallin kannatukseen. Tässä tutkielmassa sen sijaan korkeakoulutetut ovat niitä, jotka tukevat näkemystä köyhyydestä itseaiheutettuna tilana kaikista voimakkaimmin. Havaittu eroavaisuus on todennäköisesti otantamenetelmästä johtuvaa, sillä kyselyyn vastanneiden demografia ei noudata rekistereihin perustuvaa perusjoukkoa. Tulokset eivät täten ole myöskään yleistettävissä. Otantamenetelmästä huolimatta vastaajien runsas määrä lisää tutkielman luotettavuutta sekä ymmärrystä siitä, minkälaisena yksilön rooli köyhyyden synnyssä nähdään.