”Annettiin tällanen homma ja luotettiin, että mä pärjään, vaikka mä itse epäröin”: Kokemuksia psykologisten perustarpeiden täyttymisestä ja estymisestä yhteisöneuvojan työssä

Abstract

Työ on tärkeä osa ihmisen yhteiskuntaan kuulumista ja mahdollistaa henkilökohtaista kehittymistä. Kuitenkin monelle työtä haluavalle työllistyminen on vaikeaa. Yhteiskunnallisesti on tunnistettu tarve uudenlaisille työn tekemisen tavoille perinteisen palkkatyön rinnalle, erityisesti osatyökykyisille. Kansainvälisesti yhteisötyö on tarjonnut osallistumisen mahdollisuuksia alueen asukkaille, ja samalla yhteisötyöntekijät ovat lisänneet terveyden edistämisen ohjelmien vaikuttavuutta. Pirkanmaalla on kehitetty yhteisösosiaalityöhön pohjautuva yhteisöneuvonnan toimintamalli, joka mahdollistaa joustavan työllistymisen ja työnkuvan muodostamisen kunkin osaamisen mukaan, painottuen ennaltaehkäisevään ohjaus- ja neuvontatyöhön. Samalla yhteisöneuvojalla on mahdollisuus henkilökohtaiseen voimaantumiseen.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on Edward Decin ja Richard Ryanin itsemääräämisteoria. Teorian mukaan ollakseen hyvinvoiva ja motivoitunut, ihmisen tulee kokea, että psykologiset perustarpeet, eli autonomia, kykenevyys ja yhteenkuuluvuus täyttyvät. Perustarpeiden täyttymiseen tarvitaan niitä tukeva ympäristö. Se, onko toimintaympäristö psykologisia perustarpeita tukeva, vaikuttaa siihen, tuoko esimerkiksi yhteisöneuvojaksi työllistyminen positiivisia hyvinvointivaikutuksia vai ei. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin sitä, millaisia psykologisten perustarpeiden täyttymisen ja estymisen kokemuksia työssä yhteisöneuvojat kuvasivat. Tavoitteena oli tuottaa yhteisöneuvojien kokemukseen perustuvaa tietoa ja antaa suuntaviivoja toimintamallin kehittämiseen jatkossa.

Tutkielmaan haastateltiin viittä (n=5) Pirkanmaalla yhteisöneuvojana työskentelevää tai työskennellyttä henkilöä puolistrukturoidulla haastattelulla. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen. Psykologiset perustarpeet: autonomia, kykenevyys ja yhteenkuuluvuus olivat tutkielman pääluokat. Analyysirunko ja tutkielman yläluokat muodostettiin perustuen määritelmiin psykologisten perustarpeiden ilmenemisestä organisaatiokontekstissa. Autonomia työssä ilmenee työntekijän kokemuksena 1.1) työhön vaikuttamisen mahdollisuudesta sekä 1.2) työn merkityksellisyydestä. Kykenevyyttä kuvaa työntekijän 2.1) kokemus riittävistä resursseista, taidoista ja osaamisesta onnistua työssä sekä 2.2) mahdollisuus kasvuun ja kehitykseen. Yhteenkuuluvuuden tarve työssä on 3.1) yhteyden kokemusta 3.2) arvostuksen ja välittämisen kokemusta sekä 3.3) tuen antamista ja saamista. (Rigby & Ryan 2018, 138–139.)

Yhteisöneuvojat kuvasivat merkittävästi enemmän kokemuksia psykologisten perustarpeiden työssä täyttymisestä (131) kuin estymisestä (62). Autonomian täyttymisen alaluokiksi muodostettiin joustavan työnkuvan mahdollistama oman työn johtaminen ja suunnitteleminen, itselle tärkeiden arvojen edistäminen yhteisöneuvojana, auttamistyön vaikuttavuuden näkeminen sekä työn merkitys henkilökohtaiseen jaksamiseen. Estymisen kokemuksista muodostettiin alaluokat vaihtoehdottomuus työn kuormittavuuden alla sekä yhteisöneuvojan epäselvän roolin aiheuttama hämmennys. Kykenevyyden täyttymisen kokemuksia haastateltavat kuvasivat asiakkaiden luottamuksena ja positiivisena palautteena, työkavereiden luottamuksena ja positiivisena palautteena, omien elämänkokemusten käyttämisenä työkaluna, mahdollisuutena kokeilla työtä ilman suurta vastuuta, yhteisöneuvojaksi työllistyminen luottamuksen osoituksena sekä mahdollisuutena haastaa itseään. Kykenevyyden estymistä kuvattiin liittyen työn liialliseksi koettuun kuormittavuuteen ja vaativuuteen omaan kokemukseen nähden sekä yhteisöneuvojan työnkuvan ja odotusten epäselvyyteen. Yhteenkuuluvuuden täyttymisen kokemuksia kuvattiin mahdollisuutena jutusteluun, työkaverien tietämyksenä ja hyväksyntänä taustasta, kokemuksena yhteisöneuvojasta tasavertaisena työntekijänä, apua tarvitsevien auttamisena sekä esihenkilön tukena. Yhteenkuuluvuuden estymisen kokemuksina kuvattiin yhteisöneuvojan väliinputoajan roolia sekä muutama kuvaus löydettiin siitä, etteivät työkaverit priorisoi yhteisöneuvontaa.

Tuloksista oli nähtävillä perustarpeiden täyttymisen ja estymisen kokemuksia, sekä näihin vaikuttavia, laajempia työympäristön olosuhteita. Perustarpeiden täyttymisen taustaolosuhteina näyttäytyivät luottamuksen saaminen sekä auttamistyön tekemisen mahdollisuus. Estymisen kokemusten taustalla näyttäytyivät yhteisöneuvonnan epäselvä toimintamalli, odotukset, nimike ja rajat. Näiden tarkempi määritteleminen on keskeistä yhteisöneuvojien psykologisten perustarpeiden tukemiseksi jatkossa. Tutkielman perusteella yhteisöneuvojana toimiminen näyttäytyi kuitenkin jo pitkälti työntekijän perustarpeita vahvistavana ja toimintamallin tavoitteiden mukaisena. Laajemman tiedon saamiseksi perustarpeiden täyttymisen ja estymisen kokemusten yleisyydestä tulisi tutkia esimerkiksi kyselylomaketta hyödyntäen.