Jakamistalouden säädösympäristön haasteet vertaisvuokranantajan ja -vuokralaisen näkökulmasta

Abstract

Jakamistalouden liiketoimintamalli on kasvanut viime vuosina valtavasti. Konsepti resurssien jakamisesta vertaistoimijoiden kesken ei itsessään ole ennenkuulumaton, sillä se juontaa juurensa jo 1970-luvulle. Kuitenkin vasta edellisen vuosikymmenen aikana jakamistaloudesta on alettu tekemään liiketoiminnallisestikin merkittävää toimintaa. Tällä hetkellä jakamistaloudessa toimitaan epäselvän ja vajaan säädösympäristön eli asetusten, direktiivien, määräysten ja lakien keskellä. Vajaa säädösympäristö voi aiheuttaa tehottomuutta ja alentaa innovaatioinnokkuutta, minkä takia aiheen tutkiminen on tärkeää. Tämän kandidaatintyön tavoitteena oli jäsentää haasteita, joita jakamistalouden säädösympäristössä on. Aihe rajattiin koskemaan vain vertaisvuokraamista eli tarkastelusta rajattiin pois jakaminen. Lisäksi tutkittava vuokraustoiminta rajattiin koskemaan vain yksityishenkilöiden välistä vertaisvuokraamista eli P2P markkinoita. Päätutkimuskysymykseen vastaamalla selvitettiin, millaisia lainsäädännöllisiä haasteita vertaisvuokrauspalveluihin tällä hetkellä liittyy. Ensimmäisessä alatutkimuskysymyksessä pyrittiin ottamaan selvää näiden haasteiden vaikutuksista vertaisvuokranantajaan ja toisessa alatutkimuskysymyksessä vertaisvuokralaiseen. Työ tehtiin kirjallisuuskatsauksena käyttäen tietolähteinä pääosin tieteellisiä artikkeleita. Säädösympäristön haasteiksi tunnistettiin muun muassa lainsäädännön vaihtelevuus maantieteellisesti, lainsäädännön tulkintahaasteet, heikko oikeusturva, palvelunlaadun vaihtelevuus ja erilaiset vertaisvuokraustoiminnan määrälliset ja laadulliset rajoitukset. Säädösten laatimiseen, tulkintaan ja valvontaan liittyvät haasteet havaittiin myös olennaisiksi ja näihin liittyviä haasteita tunnistettiin olevan muun muassa verotuksen valvominen ja säädösten määrän tasapainon löytäminen. Kirjallisuuden perusteella saatua kokonaiskuvaa vertaisvuokraamisen säädösympäristöstä ei voida tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella yleistää koskemaan laajaa maantieteellistä aluetta, sillä tutkitun kirjallisuuden tapaukset olivat pääosin maantieteellisesti hyvin rajattuja tapauksia. Voidaan kuitenkin yleisesti todeta, että vertaisvuokraamisen säädösympäristö on vielä keskeneräinen. Lisäksi voidaan todeta, että mikäli säädösympäristöä ei kehitetä, työssä havaitut haasteet voivat ennen pitkää nousta esille myös muilla kuin vertaismajoittamis- ja vertaiskuljetusaloilla niiden kasvaessa majoittamis- ja kuljetusalojen suosion tasolle. Säädösympäristöä tulisi kehittää niin, että etenkin vertaisvuokranantajien olisi nykyistä suoraviivaisempaa tulkita, mitkä säädökset koskevat heitä ja millaisia oikeuksia heillä on. Vertaisvuokralaisten kannalta säädösten tulisi nykyistä paremmin turvata tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen palvelu. Tärkeäksi jatkotutkimusaiheeksi tunnistettiin vertaisvuokraamisen säädösympäristön kokonaisvaltainen tutkiminen myös muiden kuin vertaismajoittamis- ja vertaiskuljetuspalveluiden osalta, jotta säädökset voitaisiin luoda erilaisiin alan liiketoimintamalleihin sopiviksi.