Collegia Ostiensium : Antiikin Ostian ammattikuntiin liittymisen ja kuulumisen sosiaalinen merkitys

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisia merkityksiä, joita jäsenet saivat liittymällä ja kuulumalla antiikin Ostian ammattikuntiin. Aihetta lähestytään sosiaalisen pääoman-käsitteen kautta, jonka avulla tutkitaan millaista sosiaalista pääomaa ammattikunnat kerryttivät jäsenilleen, miten se auttoi heitä kohoamaan ammattikunnan sisällä ja sen ulkopuolella sekä miten se hyödytti heitä muilla kaupunkielämän osa-alueilla.

Tutkielmassa käytetään lähteinä sekä materiaalisia että kirjallisia lähteitä. Päälähteinä toimivat Ostian ammattikunnille kuuluneet tai heihin yhdistetyt rakennukset, ammattikuntien jäsenluettelot ja erilaiset piirtokirjoitukset. Lähteissä esiintyy epigrafista vinoumaa, mikä tarkoittaa sitä, että varakkaimmilla ammattikunnilla oli eniten rahaa ja sitä kautta mahdollisuuksia tuottaa erilaisia muistomerkkejä ja rakennuksia, minkä vuoksi niistä on luonnollisesti säilynyt eniten jälkiä nykyhetkeen. Näin ollen jäljelle jääneessä lähdemateriaalissa korostuvat varakkaammat ammattikunnat. Pääasiallisina kirjallisina lähteinäni toimivat lakitekstit ja auktorien tekstit. Nämä yhdistettynä aiemmin mainitsemiini materiaalisiin lähdemateriaaleihin antoivat kaikkein kattavimman kuvan Ostian ammattikuntien sosiaalisesta elämästä.

Tutkielma on osa antiikin sosiaali- ja kulttuurihistorian kenttää. Tutkielma keskittyi tutkimaan sellaisia ammattikuntia, jotka koostuivat pääosin juuri tietyn ammatin edustajista ja jotka ajavat tämän nimenomaisen ryhmän yhteistä etua. Tämä jättää ulkopuolelleen ammattikunnat, jotka pitivät päätehtävänään uskonnon harjoittamista eivätkä ryhmittyneet yhden elinkeinon taakse. Ajallisesti tutkielma ajoittui keisariajalle, keskittyen erityisesti Ostian kultakauteen 100–200-luvuille jaa. Ammattikuntien luonne alkoi muuttua 300-luvun aikana. Niiden velvollisuudet valtiota kohtaan muuttuivat yhä pakollisemmiksi, ja niistä kehittyi hiljalleen osa keisarillisen hallinnon koneistoa.

Antiikin Rooman yhteiskunnassa sosiaalinen asema ja sosiaalinen liikkuvuus kokivat muutoksia keisariajalla. Roomalainen yhteiskunta oli vahvasti hierarkkinen ja sosiaalisiin suhteisiin perustuva, mutta mahdollisuuksia sosiaaliseen kohoamiseen löytyi. Ostiassa ammattikuntaan kuulumisella oli valtava sosiaalinen merkitys jäsenilleen. Useimmat esiin nousseet sosiaalisen liikkuvuuden mahdollisuudet koskivat vain varakkaimpien ammattikuntien jäseniä. Ammattikuntien muuttuva asema yhteiskunnassa vaikutti sen jäsenten sosiaalisen pääoman hyödynnettävyyteen. Ammattikuntien riveihinsä keräämät arvovaltaiset jäsenet ja kaupungin eliittiin kuuluvat patronukset nostivat ammattikunnan asemaa yhteiskunnan sisällä, mikä nosti jäsenten sosiaalista asemaa ja helpotti suhdeverkostojen luomista yhä arvovaltaisempiin henkilöihin. Antiikin Ostian ammattikunnassa vapautettujen kansalaisten määrä oli huomattava ja heitä esiintyi ammattikuntien korkeissa viroissa. Vapautettuina he eivät saaneet toimia poliittisissa viroissa, mutta ammattikunnan sisällä he saattoivat korota hyvinkin korkealle. Jotkut heistä saattoivat nousta augustaaleiksi saavuttaen korkeimman viran, joka oli heille yhteiskunnan puitteissa mahdollista.

Antiikin ammattikuntien tutkimuksella on pitkät juuret, mutta kunkin ajan trendit ovat vaikuttaneet tutkimusasetteluihin. Vasta viime vuosikymmenien aikana tutkijoita on alkanut kiinnostaa enemmän ammattikuntien sosiaalinen ulottuvuus sen jäsenten näkökulmasta. Tutkielma on osa tätä tutkimussuuntausta ja vahvistaa aiempaa tutkimusta. Antiikin tutkimuksen alalla tarvitaan jatkuvasti uutta tutkimusta, sillä aiempi tutkimus vanhenee ja uuden alkuperäisaineiston löytäminen vaatii jatkuvaa vanhemman tutkimuksen uudelleenanalysointia. Ostiassa suoritetaan yhä kaivauksia, joissa saattaa paljastua lisää tietoa alueen ammattikunnista. Tälläkin hetkellä tunnemme useita ammattikuntia, joita emme voi yhdistää Ostian kaupunkikuvaan.