Improving physical activity promotion and sports professionals’ motivating styles : Exploring the effects and processes of the MotiStyleSport intervention during the feasibility phase of intervention development

Abstract

Physical activity (PA) and sports engagement have many individual- and societal-level benefits, but in many countries engagement in them does not meet public guidelines, raising public health concerns. According to vast research on Self- Determination Theory, PA and sports behaviour can be improved by PA promotion and sports professionals’ use of in- teraction styles that support the basic psychological needs for autonomy, competence, and relatedness. Need-supportive motivating styles (i.e., autonomy supportive and structuring style) foster autonomous motivation and well-being among students, athletes, and patients, whereas need-thwarting demotivating styles (i.e., controlling and chaotic style) increase controlled motivation and illbeing. Multiple interventions have been developed to help professionals improve their inter- action practices, but meta-analyses and reviews suggest that they have on average failed to reach optimal, long-term changes. Thus, there is a need for research on how to effectively improve motivating interaction. The MotiStyleSport intervention was developed to improve PA promotion and sports professionals’ motivating styles, incorporating novel aspects from the field of behaviour change science to improve its long-term effects.

The purpose of this study was to explore the effects and processes of the MotiStyleSport intervention in improving professionals’ motivating styles during the feasibility phase of its development. The first research question concerned whether there were changes to participants’ self-reported (de)motivating styles and to what direction. The second research question looked at whether effects of the intervention differed between professional groups. The third research question focused on whether making and enacting implementation intentions to break or form habits and participants’ quality of motivation toward using motivating styles predicted changes to motivating styles.

The data consisted of quantitative questionnaire data gathered before intervention and 12 weeks after baseline. 145 participants took part in the intervention, but due to missing post-training data, 87 participants were included in the present study. Participants were Physical Education (PE) teachers (n = 22), sports coaches (n = 20), and healthcare professionals (HCPs; i.e., physiotherapists, PA counsellors, health nurses; n = 45). Participants’ (de)motivating styles were measured with validated self-report vignette questionnaires. Other measurements included participants’ post-training quality of mo- tivation toward using motivating styles and making and enacting implementation intentions. Paired-samples t-tests, mixed ANOVA, and standard multiple regression analyses were used to answer the research questions.

Results showed that on average, participants’ motivating styles increased and demotivating styles decreased, although changes to structuring style were not statistically significant. These effects of time were found regardless of participants’ profession. Profession showed a main effect in controlling and chaotic styles, where HCPs consistently scored higher on chaotic style than others, and PE teachers had significantly higher scores for controlling style than HCPs. For controlling style, a significant interaction effect of time and profession was found, where coaches’ use of controlling style decreased more during the intervention than other professionals’. Regression analyses showed that participants’ autonomous motivation toward using motivating styles predicted changes in autonomy supportive style, but controlled motivation and implementation intentions did not. No significant relationships were found between structuring style and other variables in the regression analysis.

The results of this study suggest that the MotiStyleSport intervention can be effective in improving different professionals’ motivating styles, although focus in developing the intervention should be placed on improving participants’ structuring style. The effect sizes attained from this study can be used to inform future randomised controlled trial studies. Due to the research design of this study, such robust experimental research designs and follow-up measurements are needed to make more valid claims on the effects of the intervention. Additionally, future studies could benefit from looking more closely at determinants of (de)motivating styles and their subareas, as well as the influence of professional background and the use of multiple behaviour change techniques. Future interventions may also benefit from supporting participants’ autonomous motivation toward target behaviours. Overall, this study indicates that the MotiStyleSport in- tervention offers a promising avenue for research and features of this intervention may be applicable to other fields as well.

Fyysisellä aktiivisuudella ja urheilulla on monia yksilö- ja yhteiskuntatason hyötyjä. Tästä huolimatta useissa maissa fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan taso ei vastaa suosituksia, mikä uhkaa kansanterveyttä. Itsemääräämisteoriaan pohjautuvan tutkimuksen mukaan fyysistä aktiivisuutta ja liikuntaa voidaan lisätä liikunnan alan ammattilaisten käyttämien vuorovaikutustyylien kautta, jotka tukevat autonomian, pätevyyden ja yhteenkuuluvuuden psykologisia perustarpeita. Tarpeita tukevat motivoivat tyylit (autonomian tuen ja rakenteen tyylit) vahvistavat urheilijoiden, opiskelijoiden ja potilaiden autonomista motivaatiota ja hyvinvointia, kun taas tarpeita turhauttavat epämotivoivat tyylit (kontrollin ja kaaoksen tyylit) lisäävät kontrolloitua motivaatiota ja pahoinvointia. Monia interventioita on kehitetty ammattilaisten vuorovaikutuskäyttäytymisen kehittämiseksi, mutta meta-analyysit ja systemaattiset katsaukset osoittavat, etteivät ne ole keskimäärin onnistuneet tuottamaan optimaalisia, pitkäkestoisia muutoksia. Tämän takia on tarve sen tutkimukselle, miten motivoivia vuorovaikutustyylejä voitaisiin tehokkaasti parantaa. MotiStyleSport-interventio luotiin fyysisen aktiivisuuden edistämisen ja urheilualan ammattilaisten vuorovaikutustyylien kehittämiseksi ja sen kehityksessä huomioitiin uusia näkökulmia käyttäytymismuutostieteen alalta.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella MotiStyleSport-intervention vaikutuksia ja prosesseja ammattilaisten vuorovaikutustyylien parantamiseksi intervention kehityksen toteutettavuustutkimusvaiheessa. Ensimmäinen tutkimuskysymys koski sitä, ilmenikö osallistujien itseraportoimissa (epä)motivoivissa tyyleissä muutoksi, ja millaisia nämä muutokset olivat. Toinen tutkimuskysymys koski sitä, oliko ammattiryhmien välillä eroja intervention vaikutuksissa. Kolmas tutkimuskysymys tarkasteli sitä, selittivätkö kun-niin suunnitelmien teko ja osallistujien motivaatio tarpeita tukevien tyylien käyttöä kohtaan muutoksia vuorovaikutustyyleissä.

Aineisto koostui kvantitatiivisesta kyselyaineistosta, joka kerättiin ennen interventiota ja 12 viikkoa myöhemmin. Koulutuksessa oli 145 osallistujaa, mutta puuttuvien koulutuksen jälkeisten vastausten takia 87 osallistujaa sisällytettiin tähän tutkimukseen. Osallistujat olivat liikunnanopettajia (n = 22), urheiluvalmentajia (n = 20) ja terveydenhuollon ammattilaisia (fysioterapeutteja, liikuntaneuvojia ja terveydenhoitajia; n = 45). Osallistujien (epä)motivoivia tyylejä mitattiin validoiduilla itseraportointi vinjettikyselyillä. Lisäksi mitattiin osallistujien koulutuksen jälkeistä motivaation laatua motivoivien tyylien käyttöä kohtaan sekä kun-niin suunnitelmien tekoa ja toteutusta. T-testejä parivertailulle, varianssianalyysia ja usean muuttujan regressioanalyysiä käytettiin tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi.

Tulokset osoittivat, että keskimäärin osallistujien motivoivat tyylit vahvistuivat ja epämotivoivat tyylit heikentyivät, mutta muutokset rakenteen tyyliin eivät olleet tilastollisesti merkittäviä. Nämä ajan vaikutukset ilmenivät riippumatta osallistujien ammatista. Ammatilla oli vaikutus kontrolloivaan ja kaoottiseen tyyliin, joissa terveydenhuollon ammattilaisilla oli johdonmukaisesti muita korkeammat pisteet kaoottisessa tyylissä ja liikunnanopettajilla oli terveydenhuollon ammattilaisia merkittävästi korkeammat pisteytykset kontrolloivassa tyylissä. Kontrolloivan tyylin osalta esiintyi myös yhteisvaikutus, jossa valmentajien kontrolloivan tyylin käyttö väheni intervention aikana enemmän kuin muiden ammattilaisten. Regressioanalyysi osoitti, että osallistujien autonominen motivaatio motivoivien tyylien käyttöä kohtaan ennusti muutoksia autonomiaa tukevaan tyyliin, mutta kontrolloitu motivaatio ja kun-niin suunnitelmat eivät. Rakenteen tyylin ja muiden muuttujien välillä ei ilmentynyt merkitseviä yhteyksiä regressioanalyysissä.

Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että MotiStyleSport-interventio voi olla vaikuttava keino kehittää eri ammattilaisten motivoivia tyylejä, mutta interventiota kehitettäessä tulisi keskittyä etenkin rakenteen tyylin tukemiseen. Tästä tutkimuksesta saatuja efektikokoja voidaan käyttää mahdollisen satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen tekemisessä. Tämän tutkimuksen tutkimusasetelman takia vastaavia luotettavampia kokeellisia tutkimuksia ja seurantamittauksia tarvitaan, jotta voidaan tehdä pätevämpiä johtopäätöksiä intervention vaikutuksista. Lisäksi jatkotutkimuksissa voisi olla hyödyllistä tarkastella tarkemmin (epä)motivoivien tyylien ja niiden osien determinantteja, ammatillisen taustan vaikutusta, sekä eri käyttäytymismuutostekniikoita. Tulevat tutkimukset voivat hyötyä myös osallistujien autonomisen motivaation tukemisesta käytöksen muutoksessa. Kaiken kaikkiaan, tämä tutkimus viittaa siihen, että MotiStyleSport tarjoaa lupaavan suunnan jatkotutkimukselle ja tämän intervention piirteitä voidaan mahdollisesti soveltaa myös muille aloille.