Skönlitterära texter som outnyttjad resurs i svenskundervisningen: En fallstudie i ett finskspråkigt gymnasium

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani kaunokirjallisten tekstien asemaa hyödyntämättömänä resurssina lukion keskipitkän ruotsin opetuksessa. Suomenkielisessä lukiossa tehdyn, haastattelua ja havainnointia hyödyntävän tapaustutkimuksen avulla suunnittelin opetusmateriaalipaketin, jonka avulla havainnollistan, miten kaunokirjallisuutta voidaan käyttää ruotsin opetuksessa. Tältä osin tutkimuksessani on siis kyse myös kehitystutkimuksesta. Tutkimukseni rakentuu opetussuunnitelman (Lukion opetussuunnitelman perusteet 2019) ympärille, erityisesti monilukutaidon ja laajan tekstikäsityksen käsitteiden osalta. Koska toisen kotimaisen kielen oppijoiden parissa tehtyä tutkimusta on rajallisesti, hyödynnän tutkimukseni teoriassa myös toisen ja vieraan kielen oppijoiden parissa tehtyä kaunokirjallisuuden opetuksessa hyödyntämiseen liittyvää tutkimusta. Tutkimuksessani painotan kaunokirjallisuuden roolia yhtäältä monilukutaidon, kriittisen lukutaidon ja kaunokirjallisen osaamisen, toisaalta kielitaitojen ja kielen rakenteellisen osaamisen kehittäjänä. Tutkielmaani varten olen haastatellut yhtä lukion ruotsin opettajaa vuoden 2023 lopulla sekä havainnoinut opetusta kyseisen opettajan yhdessä opetusryhmässä tammikuun 2024 aikana. Kyseessä on siis tapaustutkimus. Opettajaa haastattelemalla olen pyrkinyt kartoittamaan opettajanäkökulmaa kaunokirjallisuuden hyödyntämiseen ruotsin opetuksessa. Olen pyrkinyt saamaan selville erityisesti, millaisia haasteita ja edellytyksiä kaunokirjallisuuden käytölle opettaja tunnistaa. Havainnoinnin avulla puolestaan olen pyrkinyt saamaan käsityksen siitä, millaiset tekijät opetusryhmässä vaikuttavat siihen, millä tavoilla kaunokirjallisuutta voidaan ruotsin opetuksessa hyödyntää. Tutkimukseni tuloksista käy ilmi, että opettaja kokee kaunokirjallisuuden sisällyttämisen opetukseen haastavaksi. Haasteet voidaan jakaa karkeasti opiskelijalähtöisiin ja kontekstisidonnaisiin haasteisiin. Opiskelijalähtöisillä haasteilla tarkoitan muun muassa opiskelijoiden heikkoja ruotsin kielen taitoja sekä yleistä mielenkiinnon puutetta kielen opiskelua kohtaan, kun taas kontekstisidonnaisilla haasteilla tarkoitan erilaisia ruotsin kielen asemaan vaikuttavia kehystekijöitä. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset koulutusuudistukset, kuten ruotsin kielen pakollisuuden poistaminen ylioppilastutkinnosta, toisen kotimaisen kielen opetuksen varhentaminen sekä muiden oppiaineiden kuin ruotsin kielen painotus korkeakoulujen todistusvalinnassa. Erilaiset opiskelijalähtöiset haasteet, kuten heikot kielitaidot, olivat läsnä myös havainnoidussa opetuksessa. Mitä taas tulee kaunokirjallisuuden hyödyntämisen edellytyksiin, opettajan tunnistamat edellytykset voidaan jakaa kahteen pääryhmään: kielellinen sopeuttaminen sekä kaunokirjallisuuteen tutustuminen. Opettaja siis kokee, että voidakseen käyttää kaunokirjallisuutta opetuksessa, hänen tulisi mukauttaa tekstejä kielellisesti opetusryhmälle sopivammaksi sekä tutustua itse paremmin nuorille suunnattuun kaunokirjallisuuteen. Mitä kaunokirjallisten tekstien hyödyntämiseen tulee, voidaan tämän tapaustutkimuksen perusteella todeta, että tutkitussa opetusryhmässä ja sen kaltaisissa opetusryhmissä kaunokirjallisuudelle on tilaa. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että kaunokirjallisuus nähdään erityisesti välineenä sanaston ja rakenteiden oppimiselle. Täten kaunokirjallisuutta voidaan käyttää opetuksessa erityisesti näitä asioita korostaen, sillä opiskelijoiden heikot kielitaidot asettavat tietynlaisia rajoitteita sille, miten tekstejä voidaan käyttää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kaunokirjallisuutta voisi hyödyntää keskipitkän ruotsin opetusryhmissä myös monipuolisesti kaunokirjallisen osaamisen, monilukutaidon ja kriittisen lukutaidon kehittämiseen. Tutkimusta voidaan tarkastella eräänlaisena pilottitutkimuksena: opettajan ja opetusryhmän avulla saatua tietoa voidaan hyödyntää jatkotutkimuksissa ja tutkimuksessa suunniteltua materiaalipakettia voidaan kehittää eteenpäin.

I min pro gradu -avhandling undersöker jag skönlitterära texters roll som en outnyttjad resurs i undervisningen av medellång svenska i gymnasiet. Jag utförde undersökningen som en fallstudie vid ett finskspråkigt gymnasium och använde mig av intervju och observationer som datainsamlingsmetoder. Utifrån detta empiriska material skapade jag ett undervisningsmaterialpaket som fungerar som ett exempel på hur man kan tillämpa skönlitterära texter i svenskundervisningen. I detta avseende är det också fråga om en designbaserad studie. Min studie bygger på begreppen multilitteracitet och det vidgade textbegreppet i läroplanen (Grunderna för gymnasiets läroplan 2019). Eftersom forskning om ämnet gjord bland inlärare av det andra inhemska språket i Finland är begränsad, använder jag mig också av forskning gjord bland andraspråksinlärare och inlärare av främmande språk. I min studie betonar jag å ena sidan skönlitteraturens roll i utvecklingen av multilitteracitet, kritisk läsförmåga och litterära förmågor, å andra sidan dess roll i utvecklingen av språkliga färdigheter. För min avhandling intervjuade jag en svensklärare som arbetar på gymnasiet vid slutet av år 2023 och observerade undervisningen i en av hens undervisningsgrupper under januari 2024. Genom att intervjua läraren strävade jag efter att kartlägga lärarperspektivet på användningen av skönlitteratur i svenskundervisningen. Jag syftade särskilt till att ta reda på vilka utmaningar och förutsättningar för användningen av skönlitteratur läraren identifierar. Genom observationerna strävade jag däremot efter att bilda en uppfattning om vilka faktorer hos undervisningsgruppen som påverkar hur skönlitteratur kan användas i svenskundervisningen. Av resultaten framgår att läraren identifierar en rad utmaningar som för tillfället begränsar användningen av skönlitteratur i undervisningen. Utmaningarna kan grovt delas in i utmaningar relaterade till studerandena och kontextrelaterade utmaningar. Utmaningar relaterade till studerandena inkluderar bland annat studerandenas svaga svenskkunskaper och deras allmänna ointresse för att lära sig språket, medan kontextrelaterade utmaningar innefattar olika ramar som påverkar läroämnets ställning i skolan. Dessa inkluderar bland annat olika utbildningsreformer, såsom slopandet av det andra inhemska språket som obligatoriskt ämne i studentexamen, tidigareläggningen av undervisningen av det andra inhemska språket och betoningen av andra ämnen än det andra inhemska språket i betygsantagningen till högre utbildning. Utmaningarna relaterade till studerandena var också närvarande under de lektioner som jag observerade i min studie. Vad gäller förutsättningarna för användningen av skönlitteratur, kan man urskilja två huvudsakliga förutsättningar som läraren identifierar: för det första språklig anpassning och för det andra arbete med skönlitteratur. Med andra ord anser läraren att hen borde anpassa texterna språkligt och själv bekanta sig med lämplig skönlitteratur för att kunna använda den i undervisningen. När det kommer till tillämpningen av skönlitterära texter i undervisningen, kan man genom denna fallstudie konstatera att det finns plats för skönlitteratur i denna undervisningsgrupp och i liknande undervisningsgrupper. Studiens resultat visar att skönlitteratur betraktas särskilt som ett verktyg för att lära sig ordförråd och strukturer. Man kan således tillämpa skönlitteratur med betoning på dess roll i utvecklingen av dessa aspekter, eftersom studerandenas svaga språkkunskaper sätter vissa begränsningar för hur texterna kan tillämpas. Detta innebär dock inte att skönlitteratur inte kan tillämpas i den mångsidiga utvecklingen av litterära förmågor, multilitteracitet och kritisk läsförmåga. Studien kan betraktas som en slags pilotstudie: med hjälp av den kunskap som erhållits genom läraren och hens undervisningsgrupp kan man bedriva mer ingående forskning och materialpaketet som skapats under forskningsprocessen kan vidareutvecklas i fortsatt forskning.