Pienten lasten aloitteet ja niihin vastaaminen päiväkodissa: Etnografinen tutkimus taaperoiden aloitteista

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 1–2-vuotiaiden ryhmän lasten ja aikuisten välistä vuorovaikutusta päiväkodissa. Pienet lapset ovat vuorovaikutuksessa ja tekevät aloitteita monilla eri tavoilla. Heidän aloitteensa ovat usein ei-kielellisiä ja siksi myös vaikeammin havaittavia. Aloitteiden huomaaminen ja niihin reagoiminen edellyttää aikuisilta läsnäoloa, herkkyyttä sekä pedagogista tietämystä. Lasten aloitteisiin vastaaminen tai vastaavasti niiden huomioimatta jääminen vaikuttaa lapsen käsitykseen itsestään, toimijuudestaan sekä vaikutusmahdollisuuksistaan.

Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia aloitteita lapset tekivät ryhmän aikuisille ja miten aikuiset vastasivat heille tehtyihin aloitteisiin. Lisäksi tutkittiin, millaisia reunaehtoja aloitteiden esittämiselle ja niihin vastaamiselle on löydettävissä. Tutkimus toteutettiin kolme viikkoa kestävänä etnografisena havainnointina yhdessä päiväkodissa. Teoreettisena taustoittajana tutkimuksessa käytettiin filosofi Michel Foucault´n ajatuksia vallasta ja hallinnasta.

Tutkimuksessa havaittiin, että lasten yleisimmin käyttämiä aloitteita olivat katseet, eleet ja asennot, liike ja liikkuminen, erilaiset äänet ja äännähdykset sekä ilmeet. Lasten tavat tehdä aloitteita ja heidän tekemänsä aloitemäärät vaihtelivat. Ryhmän aikuiset vastasivat aloitteisiin useimmiten puheella, ilmein ja fyysisillä tavoilla, kuten syliin ottamalla. Aloitteiden ja niihin reagoimisen taustalla näytti olevan useita tekijöitä, kuten lapsen institutionaalinen tietämys, aloitteiden intensiteetti sekä pedagogiset ratkaisut aloitteisiin vastaamisessa. Näiden tekijöiden huomioimisella voi olla vaikutusta lasten välisen eriarvoistumisen ehkäisemisessä erityisesti aloitteiden esittämisen ja niihin vastaamisen näkökulmasta. Hauraiden ja vaikeammin havaittavissa olevien aloitteiden huomaaminen sekä oikea-aikainen reagoiminen mahdollistaa tasa-arvoisen vuorovaikutuksen ryhmässä

This study investigates the interaction between 1-2-year-old children and adults in a group in kindergarten. Young children interact and initiate communication in various ways. Their initiatives are often non-linguistic and therefore, also more difficult to detect. Noticing initiatives and reacting to them requires presence, sensitivity and pedagogical knowledge from adults. Responding to children's initiatives, or ignoring them, affects the child's perception of himself, his agency, and his potential for influence.

The study found out what kind of initiatives the children made to the adults in the group and how the adults responded to them. In addition, it was investigated what kind of constraints can be found for making initiation and responding to it. The research was carried out as a three-week ethnographic observation in one kindergarten. Philosopher Michel Foucault's ideas about power and control were used as a theoretical background in the study.

The study found that the most frequently used initiatives by children were looks, gestures and body position, movement, verbal sounds, and facial expressions. The children's ways of expressing initiatives and the number of initiatives they expressed varied. The adults in the group responded to the initiatives most often with speech, facial expressions and actions, such as hugging. There seemed to be several factors behind the initiatives and the reactions to them, such as the child's institutional knowledge, the intensity of the initiatives, and pedagogical solutions in responding to the initiatives. Taking these factors into account can have a crucial effect on preventing inequality between children, especially from the point of view of making initiatives and responding to them. Noticing tentative and harder-to-detect initiatives and reacting in a timely manner enables equal interaction in the group.