"Haluammeko luovuttaa ydinosaamisemme koneille?" : Tekoälyn odotettuja yhteiskunnallisia vaikutuksia ilmentävät puhetavat Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa

Abstract

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, millä tavoin ja millaisiin merkitysavaruuksiin vedoten tekoälyn tulevaisuudesta puhutaan Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa. Aihe on ajankohtainen, sillä erityisesti kielimalli ChatGPT:n julkaisu marraskuussa 2022 synnytti laajamittaista julkista keskustelua tekoälyn suhteesta ympäröivään yhteiskuntaan. Tekoälyä soveltavien järjestelmien yleistyvä hyödyntäminen eri elämänalueilla herättää runsaasti mielipiteitä ja odotuksia ja täten on aiheellista selvittää, millaisena tekoäly tällä hetkellä nähdään ja miten sen aikaansaamia yhteiskunnallisia vaikutuksia merkityksellistetään. Tutkimusaineistoni koostuu aikavälillä 1.2023–1.2024 Helsingin Sanomissa julkaistuista, tekoälyä aiheena käsittelevistä mielipidekirjoituksista sekä kolumneista.

Hyödynnän teoreettisena viitekehyksenäni erityisesti tieteen ja teknologian tutkimuksen parista esiin noussutta odotusten sosiologiaa, joka katsoo mielikuvien ja odotusten muovaavan olennaisesti teknologian kehitystä. Laajennan odotuksiin pohjautuvaa lähestymistapaani myös hypesyklin ja teknologisen determinismin käsitteillä, joiden avulla on mahdollista ymmärtää tarkemmin teknologiaa koskevien tulevaisuudenkuvien syntyä. Lisäksi hyödynnän tutkielmassani toimijan ja toimijuuden käsitteitä, jotka mahdollistavat ihmisen ja tekoälyteknologioiden keskinäisen suhteen yksityiskohtaisemman tarkastelun.

Tutkimusmenetelmänäni toimii laadullinen diskurssianalyysi, jonka tuloksena olen poiminut aineistostani neljä repertuaaria: murrosrepertuaarin, ihmisyyden ainutlaatuisuuden repertuaarin, vastuun ja toimijuuden repertuaarin sekä ihanteiden repertuaarin. Ensimmäisellä kuvaan käsitystä tekoälystä perustavanlaatuisena muutosvoimana yhteiskunnassa sekä kielellisiä keinoja, joilla ihminen asemoidaan osaksi murrosta. Toisella ja kolmannella repertuaarilla erittelen keinoja, joilla ihmistä verrataan koneeseen. Tarkastelen esimerkiksi sitä, millaisia ilmaisuja käytetään korostamaan ihmisen erityispiirteitä suhteessa tekoälyyn sekä sitä, miten kielenkäyttäjät asemoivat toimijuuden ihmisen ja koneen välille. Lopuksi palaan yleisemmälle tasolle tarkastelemaan ihanteiden repertuaarin kautta sitä, millaisiksi tekoälyn optimaalisia vaikutuksia merkityksellistetään osana kulttuurista kontekstiaan.

Analyysini tulokset ovat pitkälti yhteneväisiä taustakirjallisuuteni kanssa ja esimerkiksi generatiivisen tekoälyn tämänhetkinen sijoittuminen hypesyklin mallissa odotusten huipulle näkyy vahvasti myös omassa aineistossani. Havaitsemani puhetavat heijastavat tekoälyn hyödyntämiseen liittyvien kysymysten toistaista avonaisuutta, ja kielenkäytössä korostuvat uhkakuvat sekä deterministiset näkemykset teknologian kehityksen hallitsemattomuudesta. Kirjoituksissa kuitenkin painottuu myös ihmisen rooli tekoälyn käyttäjänä sekä tekoälyn rooli ihmisen apuvälineenä, tehden ihmisen ja koneen välille sijoittuvan toimijuuden kysymyksestä monitulkintaisen.