Mahdollisuuksia, kohtaamisia ja näkymättömiä rajoja: Maahanmuuttaneiden naisten koettu julkinen tila Tampereella
Launonen, Liisa (2024)
Launonen, Liisa
2024
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404264649
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404264649
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttaneiden naisten kokemuksia julkisista tiloista Tampereella. Tutkielmassa etsitään vastauksia siihen, millaiset tekijät voivat maahanmuuttaneiden näkökulmasta vaikuttaa tilan houkuttavuuteen. Toiseksi tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät voivat mahdollistaa ja mitkä rajata maahanmuuttaneiden naisten tilan käyttöä.
Aineisto kerättiin kävelyhaastattelujen avulla, tukena puolistrukturoitu haastattelurunko. Tutkimukseen osallistui haastateltavaksi seitsemän maahanmuuttanutta naista, jotka olivat asuneet Suomessa 1–10 vuotta ja niistä Tampereella vähintään vuoden. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen analyysin menetelmin ja analyysin tavoitteena oli löytää tekijöitä ja ilmiöitä, jotka vaikuttivat haastateltavien tilojen käyttöön ja kokemuksiin.
Tutkielmassa esitellään kuusi luokkaa, jotka kuvaavat haastateltujen arkea julkisten tilojen käyttäjänä ja haastatteluista esiin nousseita pääteemoja: eläväinen ja inhimillinen ympäristö, vanhemmuus, häiriöt tilassa, muuttuvat ajat, julkisen liikenteen käyttäjänä ja oma tila.
Julkinen tila Tampereella tarjosi naisille mahdollisuuksia, kohtaamisia, mutta myös näkymättömiä rajoja. Kaikki kohtaamiset eivät olleet toivottuja ja toisaalta osa rajoista oli hyvin näkyviä. Rodullistavat ja rajaavat katseet kohdistuivat ruskeaksi rodullistettuihin tai hijabia käyttäviin vastaajiin. Haastateltavien eroavat ja monimuotoiset taustat toivat esiin sitä eroa, miten julkista tilaa koettiin eritaustaisten vastaajien toimesta. Vanhemmuus ja siihen liittyvät tekijät yhdistivät monia vastaajia, jolloin he tarkastelivat julkista tilaa myös lastensa kautta. Naiseuden koettiin joskus määrittävän tilojen käyttöä, erityisesti ulkona pimeinä vuodenaikoina. Aineistosta nousi vahvasti esiin toive kansainvälisyydelle sen eri muodoissa julkisissa tiloissa Tampereella. Naisia yhdistivät kokemukset naiseudesta ja julkisesta tilasta, mahdollisuuksien, toiveiden ja joskus jaettujen pelkojen näkökulmasta.
Jatkossa olisi mielekästä toteuttaa vastaavia tutkimuksia eri painotuksilla muissa keskisuurissa ja pienissä suomalaisissa kaupungeissa ja kunnissa. Mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe voisi löytyä myös siitä, miten kaupunkisuunnittelulla voidaan vastata julkisiin tiloihin liitettyihin odotuksiin ja toiveisiin maahanmuuttaneiden naisten näkökulmasta.
Aineisto kerättiin kävelyhaastattelujen avulla, tukena puolistrukturoitu haastattelurunko. Tutkimukseen osallistui haastateltavaksi seitsemän maahanmuuttanutta naista, jotka olivat asuneet Suomessa 1–10 vuotta ja niistä Tampereella vähintään vuoden. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen analyysin menetelmin ja analyysin tavoitteena oli löytää tekijöitä ja ilmiöitä, jotka vaikuttivat haastateltavien tilojen käyttöön ja kokemuksiin.
Tutkielmassa esitellään kuusi luokkaa, jotka kuvaavat haastateltujen arkea julkisten tilojen käyttäjänä ja haastatteluista esiin nousseita pääteemoja: eläväinen ja inhimillinen ympäristö, vanhemmuus, häiriöt tilassa, muuttuvat ajat, julkisen liikenteen käyttäjänä ja oma tila.
Julkinen tila Tampereella tarjosi naisille mahdollisuuksia, kohtaamisia, mutta myös näkymättömiä rajoja. Kaikki kohtaamiset eivät olleet toivottuja ja toisaalta osa rajoista oli hyvin näkyviä. Rodullistavat ja rajaavat katseet kohdistuivat ruskeaksi rodullistettuihin tai hijabia käyttäviin vastaajiin. Haastateltavien eroavat ja monimuotoiset taustat toivat esiin sitä eroa, miten julkista tilaa koettiin eritaustaisten vastaajien toimesta. Vanhemmuus ja siihen liittyvät tekijät yhdistivät monia vastaajia, jolloin he tarkastelivat julkista tilaa myös lastensa kautta. Naiseuden koettiin joskus määrittävän tilojen käyttöä, erityisesti ulkona pimeinä vuodenaikoina. Aineistosta nousi vahvasti esiin toive kansainvälisyydelle sen eri muodoissa julkisissa tiloissa Tampereella. Naisia yhdistivät kokemukset naiseudesta ja julkisesta tilasta, mahdollisuuksien, toiveiden ja joskus jaettujen pelkojen näkökulmasta.
Jatkossa olisi mielekästä toteuttaa vastaavia tutkimuksia eri painotuksilla muissa keskisuurissa ja pienissä suomalaisissa kaupungeissa ja kunnissa. Mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe voisi löytyä myös siitä, miten kaupunkisuunnittelulla voidaan vastata julkisiin tiloihin liitettyihin odotuksiin ja toiveisiin maahanmuuttaneiden naisten näkökulmasta.
